Save me from this Hell

Chad naurahti huvittuneena tytön ilmeelle. "Vähän molempia", todettiin loppujen lopuksi mietteliäs ilme kasvoilla. Nuorukainen haroi epämääräisesti hiuksiaan silmiensä edestä, jotka siihen tuon tuostakin lensivät. Niitä oli kai edes turha yrittää saada pysymään sivussa niin kauan, kun laite oli liikkeellä, joten hän antoi olla ja päästi kätensä valumaan laiskasti kaidetta vasten. Hän kurtisti kulmiaan Penelopen sanoille, joka väitti kiven kovaa kuolevansa. "Älä ole hölmö", sanoo lopulta huvittuneisuuden kuultaessa hänen äänestään.

Pojan käsi lepäsi edelleen Pepen käden päällä, pojan sivellessä sitä hiljalleen sen aikaa, kunnes laite pysähtyi, jolloin hän veti kätensä takaisin. Vaaleat hiukset saivat lopultakin siirtyä silmien tieltä ja ne pysyisivätkin siellä ainakin sen hetken, että he lähtisivät uuteen laitteeseen… Jos tuo hänen seuralaisensa nyt tästä edellisestä ensin toipuisi.

Huvittunut nauru kiiri pojan suusta kun hän näki tytön ilmeen, turvakaiteen noustessa ja tuon astuessa ulos laitteesta. Huokaisten Chad katsoi Penelopeen. "Kyllä sinä edelleen näyttäisit elossa olevan", todettiin järkevästi pojan ojentaessa kättään tytölle. "Minne seuraavaksi?" kysyttiin sitten hymyn leikkiessä pojan huulilla. Penelope oli tällä hetkellä huvittava, näyttäessään siltä, että tuo todellakin ihmetteli elossa olemistaan. Minkä takia neitokainen heidät oli raahannut tuonne, jos hän noin paljon kerta pelkäsi? Chadia hieman ihmetytti, mutta poika sivuutti ajatuksensa näkymättömällä olankohautuksella. Eihän sillä väliä ollut.

"Hemmetin laitteiden keksijät, kun tekevät niin kamalia laitteita, eikö ne voisi suunnitella jotain rauhallisempia kuten joskus silloin minun olessa lapsi..." Pepe mutisi vaimeasti ja tarttui Chadin ojennettuun käteen. Hän veti itsensä pojan avulla ylös laitteesta ja haukkoi henkeä. Jalat olivat turvallisesti vakaalla maalla, jolloin Pepe huokaisi rauhoittuneesti.
"Minä oikeasti luulin, että tämä vuoristorata olisi ihan rento ja sellainen, mutta ei... Tähän ei sitten mennä enää uudestaan", tyttö päätti nopeasti ja alkoi vetää Chadia mukaan poispäin tästä kammottavasta laitteesta. Vatsa tuntui yhä muljahtelevan, mikä sai Pepen vääntelemään kasvojaan ainakin jonkin aikaa.

Pepe etsi vapaan penkin, johon istahti huokaisten.
"Täytyy tasata hetken aikaa vatsaa.." tyttö selvelsi ja asetti toisen kätensä vatsansa päälle. Sitä 'tasaamista' ei kauaa kestänyt, kun Pepe näki edessä jäätelökatoksen.
"Aaaa, mansikkajäätelöä!" tyttö hihkaisi ja nousi ylös penkiltä. Pepen katsahti Chadiin suloisin silmin.
"Syödäänkö jäätelöt?" neiti kysyi viattomasti ja söpö hymy kohosi hänen punaisille huulilleen.

Pepe todellakin oli ainutlaatuinen yksilö. Hän ei kauaa jaksanut murehtia tai potea minkäänlaisia mahakipuja, kun hän oli aina menossa hymyssä suin. Ja aina menossa hyvin innoissaan joka paikkaan.

Tytön vetäessä häntä piakkoin taas mukanaan, kunhan tuo oli kironnut vuoristoradan kamaluuden, Chad nauroi vaimeasti, lähinnä itsekseen. Hetken päästä Penelope veti hänet istumaan, mutta samassa tuo jo hihkuikin jotakin jäätelöstä. "Hmh... Sinulla ei taida olla enää mahakipeä?" kuului toteamus pojan huulilta, niiden kääntyessä sanojen jälkeen pikaiseen virnistykseen. Käsi haroi hiukset pois silmien edestä, ruskeiden silmien katseen ollessa kiinnittynyt vieressä istuvaan tyttöön. Vähintäänkin persoonallinen tapaus, kun ensin oli melkein kun itkun partaalla ja nyt.... no, hymyili kuin Naantalin aurinko.

Ainakin yksi asia oli varma: Penelopen seurassa ei voinut kovin kauaa murehtia. Tytön iloisuus oli tarttuvaa.
"No syödään", vastaa lopulta, tavoitellen kädellään farkkujensa taskusta rahapussia. Nuorukainen nousi seisomaan, viitaten kädellään jäätelökioskiin kohti. "Tule valitsemaan, mitä otat."

Pepe virnisti niin, että hänen hampaansa näkyivät, kun Chad totesi, että tytöllä ei tainnut olla enää maha kipeä.
"Ei", tyttö vastasi hyvin nopeasti naurahti hennosti.

Tyttö sai mielessään suuren 'aaw', kohtauksen, kun Chad jo kaiveli taskustaan rahapussiaan ja pyysi tyttöä valitsemaan, mitä tyttö ottaisi. Mutta kuitenkin, jotain oli sanottava pojan rahankäytöstä.
"Joskus minä sitten maksan jotain, eikö niin", Pepe sanoi hyvin vaativasti, ennen kuin hymyili ihastuneena Chadille. Tyttö vei kätensä pojan käden ympärille ja vei Chadia mukanaan jäätelökioskia.
"Minä otan yhden mansikkajäätelöpallon", Pepe sanoi kioskin myyjälle, joka ryhtyi tekemään jäätelöannosta.
"Mitä sinä otat?" tyttö kysyi Chadilta ja naurahti sitten nopeasti perään.
"Ota suklaapallo, se sopii silmiisi", Pepe sanoi ja hymyili valloittavasti.
"Tai okei, ota mitä haluat", neiti sanoi nopeasti myöntyen.

Penelope raahasi nuorukaista jälleen, tällä kertaa jäätelökioskin luo. Poika siristi hieman silmiään auringossa, vilkaisten vieressään olevaan tyttöön. "Tuskinpa maksat", toteaa sitten ylimielisen virneen kera. Eihän nyt sopinut naisen tarjota, se on miesten hommaa. Vaikka tosin jatkuva tarjoaminen saattaisi tehdä pienen lommon Chadin rahapussiin.... No, se on sitten sen ajan murhe.

Tuo vilkaisi sivusilmällään Penelopeen, virnistäen neitokaisen sanoille. Nuorukainen silmäili nopeasti jäätelökioskin tarjonnan, kääntäen sitten suklaanruskeat silmänsä myyjään. "Minttu", sanoo tilauksensa, etsiskellen samalla rahat lompakostaan. Myyjä nyökäytti päätään pyöräyttäen toisenkin pallon. Poika maksoi tasarahalla, nostaen molempien jäätelöt pois tiskiltä, ojentaen mansikan Pepelle.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kuten tavallista ja jäätelöt alkoivat sulaa melko nopeasti. Chad nuolaisi pikaisesti pallonsa reunalta valuvaa jäätelöä, silmäillen vapaata istumapaikkaa samalla katseellaan. "Istutaan", toteaa enemmän kuin kysyy ja odottamatta tytön vastausta suuntaa hieman varjoisemmassa kohdassa olevan vapaan penkin luokse, istahtaen sille.

"Aijaa", Pepe sanoi, kun Chad oli sanonut tytölle, että tuskinpa tyttö maksaa.
"Sepäs nähdään", tyttö sanoi hieman haastavasti, leikillään ja hymyili.
Chad tilasi sitten mintun eikä suklaata, mutta eihän Pepe siitä mitenkään suutahtanut. Leikillään hän oli sanonut sen, että pojan olisi tilattava suklaa. Nyt tyttö otti Chadin kädestä oman jäätelönsä ja nuolaisi sitä.
"Mmmm... Mansikkajäätelöä.." tyttö mutisi lumoutuneena ja seurasi Chadia sinne, minne poika johdatti. Pepe istahti tuolilleen ja alkoi nuolea sulavaa jäätelöä nopeaan tahtiin.
"Ää, se valuu joka puolelta", tyttö sanoi murheissaan ja yritti parhaansa mukaan lipittää jäätelöä, jotta se ei liukuisi sormille asti.

Pepen silmät eksyivät hetkeksi aikaa tarkkailemaan ympärilleen. Hänen katseensa kiersi jokaiset kojut ja palkinnot, joita niistä pystyi voittamaan. Hänen silmänsä myös katsahtivat lähellä olevat ihmiset, varmistaen, että hänen perheensä ei olle lähimaillakaan. Ei näkynyt, hyvä.
"Milloin olet viimeksi käynyt täällä? Siis täällä Belmont Parkissa?" Pepe kysäisi, herätellen uutta keskustelua heidän välilleen.
"Oletko jo käynyt läpi kaikki laitteet täältä?" tyttö kysyi huvittuneena.

Toisen haastava hymy sai Chadin virnistämään. Poika nojaili rennosti penkin selkänojaan, antaen katseensa kiertää huvipuistoa ja ohi laitteesta toiseen kiitäviä ihmisiä. Vasen jalka nostettiin oikean polven päälle, tuon nuollessa minttujäätelöään nopeasti, yrittäen estää sen valumisen paidalleen… Gabrielle tuskin ilahtuisi, jos hän heti ensimmäisenä sotkisi äidin ostaman uuden paidan minttujäätelöön. Nuorukainen siristi silmiään tutkaillen vellovaa ihmismassaa, eipä asia kyllä äidille kuulunutkaan, vaikka tuo alinomaa valitti Micken ja hänen epäsiisteydestä... Lähtisihän tuo pesussa pois, tahra siis, jos sellainen nyt sattuisi tulemaan.

Hetken Chad mietti vastauksiaan Penelopen kysymyksiin, avaten suunsa, sulkien sen sitten samoin tein. Poika hieraisi niskaansa, vastaten lopulta: "En muista, ja en ole. Ne pääalaspäin-laitteet ovat jostakin syystä jääneet kiertämättä." Nuorukainen nuolaisi valuvaa minttujäätelöä, luoden nopean silmäyksen aurinkoiselle taivaalle. "Entäs sinä?" heitettiin sitten vastakysymys, tarkoittamaan sekä ensimmäistä että jälkimmäistä kysymystä. Olisit nyt hieman voinut tarkentaa, harmittelee itselleen mielessään, toivottavasti nyt tyttö tajuaisi mitä hän ajoi takaa.

"Hmm.. Mielestäni kävin täällä viime vuonna, mutta en olekaan niin varma. Ehkä se olikin pari vuotta sitten... No mutta kuitenkin!" Pepe totesi harmittomana ja virnisti hieman.
"Kyllä nämä laitteet on kaikki käyty läpi. Mutta enää en kykenisi siihen. Minut pitäisi kantaa heti kolmannen hurjan laitteen jälkeen kotiin", tyttö puheli ja naurahti hennosti. Hän lipoi taas kielellään sulaneet kohdat jäätelöstä.

Pepen silmät nousivat maasta Chadin kasvoille ja tytön huulille kohosi pieni huvittunut hymy.
"Mitä sinä mietit tällä hetkellä?" tyttö kysyi viattomasti ja katsoi Chadia vihertävänsinisillä silmillään silmiin.
"Minä mietin sitä, että haluaisin päästä kokeilemaan jotakin pelikojua täällä", tyttö vastasi omasta puolestaan ja naurahti hieman. Pepe halusi koittaa onneaan ainakin narunvedossa ja jossakin tähtäyspelissä.

Poika naurahti toisen vastaukselle, ehkä vuosi, ehkä kaksi, no enpä tiedä.... "Tarkkaa", toteaa huvittuneena, pelastaen viime tipassa tippumaisillaan olevan jäätelöpisaran. Chad ei ollut itse ollut koskaan kovin innokas kiertämään huvipuistoja, mitä nyt silloin tällöin oli Micken kanssa lähtenyt, kun muuta tekemistä ei ollut... Menihän se aika nyt niinkin, että istuksi laitteissa pari minuuttia ja siirtyä toiseen.

Hän näki tytön katselevan itseään sivusilmällä, muttei kääntänyt omaa katsettaan Penelopeen, vaan antoi sen liidellä pitkin pilvetöntä taivasta. "... Taidat olla innokas pääsemään pääni sisälle?" kysyy sitten hiljaisen naurahduksen kera. Pepe tuntui kyselevän vähän väliä, mitä hän ajatteli. Ja poika kun piti ajatuksensa mieluummin itsellään kuin jakoi ne muiden kanssa. Tämä oli kovin uutta hänelle.

"No joo, mä aattelen vaan tätä", sanoo viitaten vapaalla kädellään huvipuistoon, haukaten palasen vohvelin reunasta. Chad tutkaili lähimpänä olevia pelikojuja, siirtäen sitten silmänsä Penelopeen. "Hm.... No mennään kokeilemaan", toteaa hieman kysyvällä äänensävyllä. Hänelle oli oikeastaan yksi ja sama mitä he tekisivät, kiertelisivätkö he laitteita vai pelikojuja, hän voisi kyllä kokeilla joitakin heittopelejä…

// voiko sanoa jäätelöpisara ? :----D

// No, ainaki mä sen ymmärsin, niin kai voi XD

"Ei kaikkea voi muistaa..." Pepe mutisi häpeävän kuuloisena, kun poika oli naurahtanut tytön antamalle 'tarkalle' vastaukselle. Tytöstä tuntui, että siitä on kuitenkin jonkin verran aikaa, kun hän viimeksi kävi tässä huvipuistossa, mutta ei voinut olla siitä aivan varma. Yleensä hän lähti Peterin seuraksi huvipuistoihin.

Tyttö hymyili hieman pahoittelevasti, kun Chad puhui seuraavan kerran siitä, että tyttö oli innokas pääsemään Chadin pään sisälle.
"En kai nyt niin innokas?" Pepe kysyi arasti, mutta hymyili nyt hieman lempeämmin.
"En tiedä, haluan vain.. Haluan vain tietää, mitä ajattelet. Haluan vain oppia tuntemaan sinua enemmän", Pepe vastasi ja lipaisi kielellään huuliaan, joihin mansikkajäätelöä oli kiinnittynyt.
"Mutta en tietenkään halua painostaa tai mitään, olen pahoillani, jos jatkuva kyseleminen ärsyttää sinua... Sano heti, jos et enää jaksa minua ja minun kysymyksiäni.." tyttö mutisi pahoittelevammin ja katsahti varovaisin silmin Chadia. Pepe ei oikein itsekään ollut kovin varma, miksi hän halusi koko ajan kysyä Chadilta, mitä poika ajatteli. Ehkä tyttö vain halusi tietää pojan mietteitä ja sen sellaista.

Chad sanoi sitten ajattelevansa huvipuistoa, jolloin tytön huulille kohosi taas iloinen hymy. Pepe naurahti hennosti ja lipoi viimeisiä mansikkajäätelöpallon jämiä vohvelista.
"Joo!" Pepe hihkaisi Chadin kysyvälle toteamukselle. Hän ei huomannut, että mansikkajäätelöä oli jäänyt hieman hänen huulenpieleensä, kun tyttö rouskutti vohvelinsa loppuun.
"Noniin! Mennäänkö?" Pepe kysyi pirteästi ja nousi ylös seisomaan, odottamaan nuorukaisen nousemista.

Tytön häpeävältä kuulostava ääni sai pienen virnistyksen tapaisen kohoamaan hetkeksi Chadin huulille. Penelopen seuraavat sanat saivat huokauksen karkaamaa tuon huulilta. "Älä nyt vajoa itsesyytöksiin", mumisee katsoen toista kulmat hivenen kurtussa. "Sinä opit tuntemaan kyllä", jatkaa sitten hieman voimakkaammalla äänenvoimakkuudella. Oli naurettavaa, että tyttö luuli oppivansa tuntemaan hänet sen perusteella, mitä hän ajatteli... Vaikkapa se jossakin määrin oli kai totta, mutta yleensä hän ajatteli täysin tyhjän päiväisiä juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä. Tai jos hän ajattelisi jotain vähänkin järkevämpää ja syvällisempää, hän tuskin niitä viitsisi Pepelle paljastaa.

Hampaat haukkasivat uudestaan vohvelia, pojan syödessä loputkin jäätelöstä – mutta nakaten vohvelin pois. Se oli pahanmakuista nuorukaisen mielestä, kuin pahvia, joten hän ei vaivautunut melkein koskaan syömään sitä.
Chad loi silmäyksen Penelopeen nousten seisomaan ja äänettömästi pyyhkäisten toisen suupielestä mansikkajäätelötahran. Pieni virne kohosi pojan kasvoille, tuon tyytyessä nyökkäämään vastaukseksi. Neitokaisen innokkuus oli huvittavaa.

"Tuonne ensin?" kysyy vinkaten pelikojuun, jossa ilmeisesti piti nakella pallolla purkkeja kumoon tai jotain sellaista. Kuin luotu Chadille, amerikkalaisen jalkapallon pelaajan piti osata tähdätä ja heittää hyvin, joten tuon lajin ei pitäisi kovin suuri ongelma olla. Muita hän ei sitten taitaisikaan kokeilla, jos ihan totta puhuttiin niin kojujen palkinnot olivat yleisesti ottaen turhaa krääsää, millä ei tekisi yhtään mitään. Miksi siis heittää rahansa hukkaan, kun ne voisi järkevämminkin käyttää?

Pepe nyökäytti kerran päätään, kun Chad oli sanonut, että tyttö oppisi tuntemaan.
"Taidan olla vähän liian nopea tempoinen", tyttö totesi itsekseen ja naurahti hiljaa. Tytön silmät loivat katsauksen toisen vohveliin, jonka Chad sitten viskasi pois.
"Vohveli ei taida olla ihan sinun juttusi", Pepe sanoi virnuillen ja hämmentyi, kun Chad toi sormensa tytön kasvoille ja pyyhkäisi siitä jotain. Pepe nosti oman kätensä huulenpieleensä.
"Oliko minulle jäänyt siihen jäätelöä?" tyttö kysäisi ihmeissään, kunnes tajusi punastua. Olipa hirmu noloa, juuri kun tyttö yritti käyttäytyä mahdollisimman siististi, niin jotain tällaista piti käydä. Hienoa Pepe, tämähän lähti hyvin.

Pepen silmät siirtyivät katsomaan Chadin osoittamaa pelikojua ja tyttö nyökkäsi. Hän lähti Chadin kanssa kävelemään sitä kohti. Tyttö katseli hetken aikaa pikkupojan peliä ja totesi itsekseen, että tämä tähtäyslaji ei tainnut olla tyttösen heiniä.
"Joo, sinä saat kokeilla ensin", Pepe tokaisi huvittuneena ja nosti hymyilevät kasvonsa Chadia kohti.
"Minä varmasti heittäisin jotakuta päähän noilla palloilla", tyttö puheli ja naurahti kevyesti.

Nuorukainen siirsi katseensa pelikojuista Penelopeen, hymyillen pienoisesti. "Ehkä hieman", lausuttiin hiljaa, toisen sitten heittäessä katseen maassa lojuvaan vohveliin, jota linnut olivat jo ehtineet tulla nokkimaan. Lyhyt virnistys käväisi hänen huulillaan: "Ei niin, maistuu mielestäni pahvilta…" Tytön hämmästynyt toteamus ja poskille kohonnut puna sai Chadin naurahtamaan. Tuo tutki hetken seuralaisen kasvoja, vastaten sitten: "Jäätelöäpä hyvinkin."

Heidän siirtyessään pelikojulle, Chad vilkaisi vaahtosammuttimen kokoiseen pikkupoikaan, joka nakkeli palloja varsin taitavasti, kaataen suurimman osan tölkeistä. Vaikkapa tuo tosin heitteli reunoille, kannatti tähdätä suoraan keskelle ja pistää voimaa mukaan... Takuu varmasti ainakin joku krääsä lähtisi mukaan. Nuorukainen loi pikaisen silmäyksen Penelopeen, kohauttaen sitten olkiaan. Hän ei jaksanut uskoa, että tyttö nakkaisi ketään palloilla päähän, mutta olisi turha inttää vastaan.

Pikkupoika voitti jotakin kojusta, lähtien leveä virne naamallaan pois. Chad astahti lähemmäs, nyökäten pikaisen tervehdyksen kojun pitäjälle, jolle nakkasi sopivan kolikon. Nuorehko tyttö virnisti säteilevästi, heilauttaen blondeja hiuksiaan, ennen kuin ojensi kolme palloa pojan ojennettuun käteen. Tuo siirtyi heittopaikalle, mittailen tornia hetken katseellaan. Keskelle siis, todettiin vielä mielessä, tuon viskatessa ensimmäisen pallon kohti pyramidia, johon se osui varsin kovalla voimalla, mutta liian ylös – niinpä vain kolme päällimmäistä tipahti. Chad kurtisti hivenen kulmiaan, suunnaten toisen pallon hieman alemmas, koko tornin levitessä eri ilmansuuntiin. Liian helppoa.

Pepe ei voinut olla naurahtamatta tuolle pikkupojalle, joka poistui kojun luota leveä virne naamallaan. Tyttö kääntyi sitten katsomaan Chadia.
"Sinunkin on sitten parasta näyttää tuolta, kun jätämme tämän kojun", tyttö sanoi ja virnisti leikkisästi. Vasta nyt Pepe katsahti kojun pitäjään ja huomasi melko nätin vaalean tytön katselevan Chadia, hymyillen vieläpä luultavasti kauneinta hymyään. Pepen hymy hyytyi hetkeksi kasvoilta tytön katsoessa tätä kojunpitäjää. Yrittikö tuo kenties jotenkin hurmata Chadin? Pepe ajatteli, että mustasukkaisuus ei kuuluisi hänen tunteisiinsa mukaan, mutta nyt jokin näykkäsi ikävästi sydämestä.
Vihertävänsiniset silmät katsahtivat nopeasti Chadiin, joka sitten jo heittikin ensimmäisen pallon. Tyttö katsoi hiljaa sivummalta ja, kun Chad sitten sai jo toisella yrittämällä kaikki kaadettua, hihkaisi Pepe iloisesti.
"Jee!" tyttö huudahti iloisena, heilauttaen käsiään ilmaan.
"Sinä sait kaikki kaadettua!" Pepe hihkui ja taputti käsiään yhteen. Blondi tyttö hymyili taas Chadille ja osoitti palkintoja.
"Nuoriherra on hyvä ja valitsee näistä minkä haluaa", blondi sanoi ja vinkkasi silmää. Taas Pepen hymy hyytyi hetkeksi, tuon tytön iskemisyritykset olivat kyllä niin läpinäkyviä. Eikö toinen tosiaan huomannut, että Chadilla oli vierellään jo seuralainen, punapää nimittäin?
Palkintoja oli laidasta laitaan; oli pehmoleluja, suuria suklaalevyä sun muita krääsää, joka oli kyllä paljon arvokkaampaa kuin yksi kolikko, jonka Chad oli tästä pelistä maksanut.
Pepe oli aivan varma, että jos nyt hän saisi pallon käsiinsä, hän nakkaisi sen tuon blondin päähän. Tietenkin vahingossa. Tyttöhän voisi aina yrittää selittää, että 'oho, se lipsahti' tai jotain muuta vastaavaa. Ehkä oli kuitenkin hyvä, että Chad ja Pepe lähtisivät seuraavan kojun luo, kun Chad olisi valinnut palkintonsa.
"Minkä aiot ottaa?" Pepe uteli ja katseli palkintoja Chadin vierellä.
"Hmm.. Joo, ihan selvästi aiot ottaa tuon suuren nallekarhun. Unikaveriksi. Tai sitten otat tuon ylisuuren sipsipussin, jonka jälkeen joudut käymään vielä monesti lenkillä ylläpitääksesi kuntoasi", Pepe vitsaili ja nauroi soinnukkaasti.

Chad vilkaisi Penelopeen, virnistäen hienoisesti, kääntäen huomionsa sitten palkintoihin, joita päin vaaleaverikkö viittasi. Nuorukainen vilkaisi pikaisesti blondia, kääntäen huomionsa muualle, yrittäen estää itseään repeämästä nauruun – johtuen tuon silmäniskusta. Hurmaavaa, kerrassaan, ajattelee ironisesti, tutkien pikaisesti katseellaan palkintoja. Oli kaikenlaista, sipseistä pehmoleluihin ja vesipyssyihin ja kaikkea siltä väliltä.

Suklaanruskeat silmät vilkaisivat pikaisesti vieressään seisovaa punapäätä, pojan sitten nyökätessä ylisuurta nallekarhua kohti, jota tyttö oli ehdottanut hänelle unikaveriksi. Kojun pitäjä hymyili siirappisesti ojentaessaan pehmolelun hänelle, Chadin nyökätessä ilman sanoja. "Ole hyvä", poika sitten sanoi, tyrkäten nallen Penelopen syliin virnistyksen kera. Eihän itse sillä tehnyt mitään, ja tyttö kun oli mennyt ehdottomaan, niin..."Unikaveriksi", jatkaa sitten, virneen yhä keikkuessa tuon huulilla. Kliseistä, mutta Pepe tuskin välittäisi.

Pojan kasvot palasivat peruslukemille, tuon katseen haravoidessa huvipuiston kojuja että ihmisiä, tarkastellen välillä, näkyikö Pepen perhettä. "Minne sitten?" kuului kysymys pojan siirtäessä silmänsä takaisin vieressään seisovaan neitokaiseen.

Pepe nauroi edelleen, mutta hiljempaa, kun Chad valitsi palkinnokseen ylisuuren nallekarhun. Tietenkin, ensiksi Pepe mulkaisi blondia kojunpitäjää murhaavasti.
"Noniin! Nyt sait todella suloisen unikave-" tyttö keskeytti, kun Chad sitten jo tyrkkäsi saamansa nallekarhun tytön syliin. Pepen vihertävänsiniset silmät suurenivat ja katse kohtasi Chadin silmät. Ja nopeasti tytön posket lehahtivat taas punaisiksi, kun Chad virnisti hänelle.
"M-mutta entä sinä? Oikeasti? Mutta sinä tämän voitit! Äää", Pepe ulisi ja hänen äänensä muuttui loppua kohden vain hiljaiseksi, kun tyttö piilotti kasvojaan nallekarhun pehmeään karvaan.
"Aika suloista", kuului ulkopuolisen ääni ja Pepen silmät siirtyivät katsomaan blondia kojunpitäjää, joka kohotti kulmaansa kohdatessaan Pepen katseen. Silloin Pepen oli pakko tehdä jotain, mutta se ei pelkästään johtunut tuosta blondista.
Tyttö astui askeleen lähemmäs Chadia ja painoi tuon huulille nopean suukon.
"Kiitos", Pepe sanoi suloisesti, hymyili ja vilkaisi nopeasti blondia kojunpitäjää, vilauttaen tälle nopeasti kieltään. Blondi hymähti kimeästi, mutta sitten Pepe jo lähtikin jatkamaan matkaa Chadin kanssa.

"Hmm..." Pepe pohti ääneen rutistaessaan pehmeää nallekarhua sylissään.
"Ehkä minä voisin kokeilla narunvetoa tai jotain", tyttö mietti, kun katseli kojuja.
"Minulla on kyllä yleensä aika huono tuuri niissä, mutta.." Pepe jatkoi puhelemistaan ja naurahti hiljaa. Tyttö pysähtyi sitten erään kojun eteen. Se oli sellainen nuijapeli, jossa oli tarkoitus hakata pinnalle ilmestyneitä halkoja. Pelissä sai olla mukana neljä ihmistä, jotka kävivät kisaa keskenään. Se, kuka sai eniten lyöntejä, voittaisi.
"Haa! Tuossa minä kerran voitin, sellaisen pinkin kirahvin!" Pepe sanoi, vilkaisi nauraen Chadiin päin ja tervehti kojunpitäjää, joka oli nuori mies.

Chadia huvitti suunnattomasti tytön punastelu, mikä oli oikeastaan aika suloista. "Annoin sen sulle, eikö riitä, vai tarviiko vielä selitelläkin?" naurahtaa vastaukseksi, haroen hunajanvaaleita hiuksiaan. Pojan huomio kiinnittyi hetkeksi blondiin kojunpitäjää, jolle soi ivallisen virnistyksen, ennen kuin joku veti hänen huomiota itseensä – suukottelevaa Penelope Ravensia ei voinut noin vain jättää huomiotta!

Pikaisen suudelman päätyttyä Chad nyökkäsi vain, virnistäen pahoittelevasti vaaleaverikölle, joka näytti varsin happamalta, siltä, kuin olisi syönyt juuri sitruunan. Ja siltä, kuin olisi tahtonut repiä päästä omat hiuksensa tai Pepen... Se nyt tästä olisi vielä puuttunutkin, tappelu, hänen takiaan. Naurettavaa kerrassaan.

Vastaus tytön voivotteluun huonosta tuurista oli jo leijumasta pojan huulien välistä, mutta tuon huudahdus keskeytti hänen sanansa. Nuijapeli oli klassikko, josta Chad myös jonkin verran piti, saipahan ainakin aggressioitaan purkaa – vaan hän tyytyisi tällä kertaa vain katselemaan.

Kojun pitäjä, nuori mies, katsoi hieman liian ahnaasti Penelopea, mikä sai Chadin siristelemään silmiään. Vaikkapa mikä oikeus hänellä oli olla mustasukkainen tytöstä, kun he eivät varsinaisesti seurustelleet tai mitään ja niin... Chad virnisti Pepelle, jättäen mustahiuksisen jätkän huomiotta.

Pepen hymy vain kasvoi, kun hän katseli muiden pelaamista. Voi miten paljon Pepe halusikaan päästä nyt hakkaamaan noita halkoa nuijalla! Tyttö ei huomannut, miten ahnaasti tuo kojunpitäjä nuorukainen katsoi häntä, sillä Pepe ei ollut kiinnittänyt toiseen mitään huomiota.
Peli päättyi ja ihmiset poistuivat sen luota. Voittaja oli sellainen isokokoinen mies, joka voitti takana seisovalle tytölle (luultavasti omalle lapselleen) sellaisen prinsessanuken. Pepe katseli tytön iloisia kasvoja huvittuneena ja siirtyi sitten yhdelle pelikoneen luo. Tyttö kaivoi lompakostaan kolikon ja pisti sen laitteeseen. Pepe sai seurakseen kolme lasta, jotka olivat kaikki luultavasti alle 10-vuotiaita. Pepestä tuntui hieman epäreilulta pelata sitä peliä, mutta...
Tyttö kääntyi Chadiin päin ja tyrkkäsi nallekarhun vuorostaan pojan syliin.
"Pitele unikaveriani hetken aikaa. Sille pitää kyllä keksiä nimi, koska pelkkä unikaveri ei oikein kuulosta hyvältä", Pepe sanoi ja hymyili suloisesti.

Peli käynnistyi ja nuijien hakkaaminen alkoi. Kuten arvata saattaa, se oli Pepe, joka tämän pelin vei kotiin. Vieressä pelannut pikkupoika näytti surkeaa naamaa ja jäi surkuttelemaan häviötään. Pepe katsoi poikaa hetken aikaa ilmeettömänä, kun havahtui sitten kysymykseen.
"Mitäs neiti haluaisi palkinnoksi?" mustahiuksinen nuorukainen kysyi ja väläytti valkoiset hampaansa hymyillessään. Pepe hymyili hieman kiusaantuneena takaisin ja punnitsi vaihtoehtoja.
"Vesipyssy", Pepe vastasi melko nopeasti ja mustahiuksinen nuorukainen katsahti aluksi kummastuneesti Pepeen, mutta ojensi sitten sinisen vesipyssyn punapäälle.

Seuraavaksi Pepe kyykistyi pikkupojan vierelle ja ojensi tälle vesipyssyn, hymyillen oikein nätisti pojalle.
"Tässä, saat sen. Sinä ehkä haluat ampua sillä enemmän kuin minä. Mutta älä kastele tyttöystäviäsi, jooko", Pepe puhui pojalle, joka kääntyi katsomaan Pepeä suurin silmin. Pian pojan kasvoille kohosi suunnattoman iloinen hymy ja poika tarttui siihen.
"Kiitti!" poika hihkaisi onnellisena ja pinkaisi vanhempiensa luo. Pepe naurahti hennosti ja suoristi itsensä. Tyttö kääntyi Chadiin päin ja hymyili hennosti.
" ... Oli pakko, kun se poika näytti niin surkealta", Pepe vastasi yhä hymyillen, ennen kuin Chad edes oli asiaa kysynyt (tai ei edes kysyisikään).

Pikkutytön iloinen ilme, kun tuo sai prinsessanuken, sai Chadinkin hymyilemään – kyllä ihmiset, ainakin lapset, osasivat vielä tänäkin päivänä olla iloisia pienistä asioista, vaikka toisinaan ihmiset muuta väittivätkin. Nuorukainen seurasi katseellaan Penelopen menoa koneen luo, astahtaen muutaman askeleen lähemmäs. Tytön työntäessä unikaverinsa hänelle, poika naurahti kannatellen nallea toisella kädellään.

Chad arvioi pikaisesti lasten mahdollisuudet voittaa ja no... Ei kovin hääppöiseltä näyttänyt, vaahtosammuttimien kannalta siis. Pelin voitti Pepe, kuten arvata saattoi, mutta pikkupoika vieressä näytti surkeaa naamaa, saaden Chadin naurahtamaan. Kyllä hän muisti oman ilmeensä, kun hän nuorempana oli hävinnyt jotain....
Kojun pitäjän punapäälle väläyttämä hymy oli naurettavan teennäinen, ja sai Chadin tuhahtamaan itsekseen. Naurettavaa, naurettavaa ja vielä kerran naurettavaa.

Penelopen valitessa palkinnoksi vesipyssyn ja antaessa sen vaahtosammuttimelle, suklaasilmä naurahti, ojentaen tytön pehmolelua takaisin tuolle. "Reilusti tehty", toteaa yksinkertaisesti seuraten hetken katseellaan takaisin vanhempiensa luo viilettävää poikaa, joka äsken oli näyttänyt myrtyneeltä ja nyt loisti kuin aurinko konsanaan. Lapset toden totta osasivat suurimmaksi osaksi nauttia elämästään ja tyytyä melko vähään, vaikkeivät nuo varmaan enempää osanneet toivoa. Chad ei kuitenkaan muistellut kaihoisasti lapsuuttaan, jonka ajatteleminenkin sai vain myrskypilven kohoamaan vaaleahiuksisen pään ylle.

"Hehe", Pepe nauroi, kun Chad ojensi hänelle nallekarhun takaisin. Tyttö kietoi kätensäpehmolelun ympärille ja rutisti sitä.
"Ei tuollaista naamaa kuulu näkyä huvipuistossa", tyttö sanoi kuin puolustellen, mutta miksipä tytön olisi. Tyttö hymähti ja lähti taas kävelemään Chadin kanssa samaa tahtia pitkin huvipuiston pelikojukatua.

"Hmm.. Mitähän seuraavaksi..." Pepe mietiskeli ja katseli ympärilleen kiinnostuneena. Jotkut kojut vaikuttivat samanlaisilta kuin toiset, mutta niissä saattoi olla vain erilaisia palkintoja. Aika paljon nuoria kojunpitäjiä, mutta huvipuistothan ottivat mielellään viikonlopuiksi ja myös arki-iltaisin nuoria töihin.
Tytön katse vaelteli taas pitkin kojuja ja pysähtyi sitten kauempana edessä näkyvään henkilöön, joka sai Pepen pysähtymään.
"Ei mennä sinne", tyttö sihahti nopeasti, tarrautui Chadin kädestä kiinni ja veti Chadia oikealle johtavaan suuntaan.
Paul oli seissyt kauempana, yksin. Pepe ei halunnut edes miettiä, miksi mies oli yksin huvipuistossa haahuillut, eikä todellakaan halunnut, että Paul näkisi tyttöä.

Pepe vilkuili jatkuvasti taakseen kuin peläten, että Paul olisi nähnyt heidät ja lähtenyt seuraamaan. Miestä ei onneksi näkynyt, mutta se ei silti saanut Pepen pelkoa laantumaan.
He olivat kävelleet nyt maailmanpyörälle menevän jonon luo, jonka perään tyttö sitten pysähtyi. Pepe ei oikeastaan edes tajunnut jonottavansa mihinkään, mutta tähän oli vain ollut hyvä paikka pysähtyä. Tytön katse oli yhä kiinnittynyt sinne, mistä Pepe ja Chad olivat hetki sitten kävelleet. Kylmät väreet kiipesivät pitkin tytön selkää ja Pepe nielaisi äänettömästi.

Sitten Pepe alkoi tajuta ympärillä olevia asioita ja hänen katseensa nousi nyt seuraamaan pyörivää maailmanpyörää.
"Oih, mennään maailmanpyörään", Pepe hihkaisi ja katsahti Chadia pienesti hymyillen. Tyttö yritti siirtää pelokkaat ajatuksensa nyt iloisempiin, mutta sai nähdä, mitä tästä oikein tulisikaan.

Chad antoi katseensa kiertää erilaisia kojuja, todeten sitten, että suurin osa pitäjistä oli suurin piirtein heidän ikäisiään nuoria. Ilmeisesti huvipuistosta sai suhteelliset tienestit, joten viikonloppuisin ja iltaisin oli ihan kätevää olla töissä, jos halusi ansaita taskurahaa, eipä tuo homma paljoa vaatinutkaan, seisomista vain kojun takana. Yksinkertaista ja helppoa, varmaan tosin hivenen tylsää.

Hän havahtui siihen, kun neitokainen taas riepotteli häntä perässään, tällä kertaa nykien häntä oikealle. Poika huomasi ehtiä kauempana seisovan miehen, näytti erehdyttävästi siltä Penelopen äidin miesystävältä, Paulko sen nimi nyt oli... Se, joka oli riepotellut tyttöä mielensä mukaan. Chad loi kysyvän katseen tyttöön heidän pysähdyttyään, toinen näytti säikähtäneeltä ja äärimmäisen valppaalta, mutta hetken päästä hihkaisi jo tahtovansa tällä kertaa maailmanpyörään. Se sopi pojalle, hän ehtisi ehkä kysyä neitokaiselta pari kysymystä, kun tuossa nimenomaisessa laitteessa kukaan tuskin kuulisi yhtään mitään.

Nyökkäys vastaukseksi tytön kysymykseen tuli hivenen liian hitaasti, hän oli taas unohtunut ajattelemaan liikaa. Jono heidän edessään kutistui lopulta siihen pisteeseen, että Chad astahti koppiin, vai miksi noita nyt sanottiinkaan.

Pepe jonotti Chadin kanssa vaitonaisena ja pian jono heidän edessään oli tosiaan kutistunut niin, että Chad ja Pepe pääsisivät seuraavaan koppiin. Tyttö astui sinne aivan Chadin perässä ja istahti viileälle penkille. Pepen katse kopista siirtyi nyt ulos läpinäkyvistä seinistä ja vihertävänsiniset silmät törmäsivät mieheen. Paul seisoi maailmanpyörän jonon vierellä ja katsoi Pepeä räpäyttämättä silmiään. Tyttö puristi nallekarhua yhä tiukemmin käsiensä suojassa ja painoi päänsä sen pehmeään turkkiin. Seuraavan kerran, kun Pepe katsahti jonoon päin, Paul oli kävelemässä pois hänen äitinsä ja Peterin luokse, jotka olivat mitä ilmeisemmin tulleet vessasta.

Tyttö oli edelleen aivan hiljaa ja maailmapyörä lähti hiljalleen pyörimään. Pepen sydän laukkasi tuhatta ja sataa siksi, koska tyttö oli aikovinaan kertoa Chadille hieman tarkemmin tästä Paulista. Kuitenkin sanat tuntuivat jäävän ikävästi kurkkuun ja vedet kirposivat heti silmiin, kun tyttö oli suutaansa avannut. Pepe piti yhä katseensa tiukasti ulkona, sillä pienikin katsekontakti Chadin kanssa saisi hänet varmaan sillä hetkellä murtumaan täysin. Tyttö puri alahuultaansa hermostuneena ja nosti vesittyneen katseensa hetkeksi aikaa ylös taivaalle.
"... Se mies ahdistelee minua..." Pepe henkäisi hyvin hiljaa, mutta se silti se kantautui varmasti humisevassa kopissa Chadin kuuleville korville. Tyttö veti tärisevästi syvään henkeä ja laski katsettaan alemmas taivaalta, pitäen katseensa kuitenkin yhä ulkona.

Chad antoi katseensa pysyä Penelopessa, joka tuntui pitävän omansa hänen ulottumattomissaan tahallaan. Laite lähti hiljalleen liikkeelle, ainakaan tässä eivät korvat särkyneet, kun ihmiset eivät kiljuneet päättömästi. Se sopi hänelle oikein hyvin. Nuorukainen nojasi kopin penkin selkänojaan, ristien kätensä rinnalleen. Hän ei aikoisi kysyä, vaikka mieli tekisi. Toinen saisi kertoa itse, jos haluaisi.

Ja Chadin onneksi halusi.

Tytön hiljaiset sanat saivat vihan väreet kulkemaan pitkin pojan selkärankaa, ja tuon oli puristettava kätensä tiukasti nyrkkiin, ettei alkaisi täristä. Häntä ihmetytti omat, liiankin voimakkaat reaktionsa. Penelopen sanat saivat kuvan Paulista riepottelemassa Pepeä perässään kohoamaan tuon silmiin, joka herätti jonkinlaisen suojeluvaiston hänessä. Nuorukainen puraisi hivenen kipeästi alahuultaan, ennen kuin kohotti hivenen kysyvästi kulmaansa. Toki tyttö ei sitä nähnyt, kun tuon vihreät silmät huitelivat edelleen jossakin kopin ulkopuolella, mutta hän ei halunnut hukuttaa tuota kysymyksiin. Luultavasti tuo kertoisi, mikäli haluaisi, jos ei haluaisi.... Chadin tekisi varmasti mieli puristaa koko juttu tuosta ulos, mutta ehkä hän pystyisi hillitsemään itsensä. Mutta vain ehkä, hän kun tunnetusti ei ollut välttämättä se kaikista kärsivällisin ihminen ja niin.

Pepe imaisi alahuultaansa yrittäen pidätellä murtumistaan. Kuitenkin, pari kyyneltä vierähti nopeasti hänen poskeltaan nallekarhuun ja tyttö pyyhkäisi nopeasti kyynelvanat pois poskiltaan. Viimein vesittyneet vihertävänsiniset silmät liukuivat hitaasti Chadin suklaanruskeisiin silmiin. Tytön huulet vapisivat hieman, kun Pepelope oli yrittämässä sanoa jotain. Ote nallekarhusta löystyi.
"Hän on... Hän sanoi pitävänsä cheerleadereista..." Pepe henkäisi ja siirsi katseensa Chadin silmien yläpuolelle. Tyttö näytti siltä, kuin hän olisi voinut oksentaa omille sanoilleen. Nopeasti käsi kohosi suun eteen tytön hengitellessä rauhassa, keräten itseään kasaan. Oli hyvin vaikea puhua tästä asiasta, varsinkin sellaiselle ihmiselle, joka välitti. Tai ainakin niin Pepe uskoi, että Chad välitti hänestä edes jonkin verran. Hänhän oli yrittänyt puhua äidilleen, mutta äiti oli vain ilkeästi läimäissyt tytärtään ja huutanut päin kasvoja, että nyt riittäisi valehtelu.

Punapää henkäisi taas ja nielaisi, sillä kurkussa tuntui olevan jonkin este.
"Hän ei ole... Tehnyt vielä... Tai siis... Hän on vain kosketellut..." Pepe sopersi ja kyyneleet tulvahtivat takaisin silmiin. Alahuulta purtiin kovaa Pepen yrittäessä estää kyynelten tulo. Silloin hän saattoi taas tuntea Paulin suuren ja vahvan käden puristavan reittään. Se sai tytön olon yhä vain pahemmaksi.
"... Hän vain on niin vahva..." Pepe jatkoi yhä ja viimeisen sanan kohdalla hänen äänensä murtui ja tyttö puristi silmänsä tiukasti kiinni. Nostaessaan kätensä kasvoilleen, silmiensä eteen, nallekarhu putosi kopin lattialle.

Chad kuunteli kärsivällisenä tytön sanat, vaikka jokaisen itkuiselta kuulostavan lauseen jälkeen pojan nyrkit puristuivat tiukempaan. Pehmonallen kolahtaessa lattialle, hän nousi pitäen päänsä matalalla ja istui tytön viereen. "Vain kosketellut? Jos koskee luvatta, ei voi käyttää ikinä sanaa vain..." sanoo hiljaa, karheasti. Chad ei ollut hyvä tässä, lohduttamisessa. Eikä muutenkaan tällaisissa... tunteellisissa tilanteissa. Ja varsinkaan tuollaisten asioiden kuuntelemisessa, jotka ajoivat hänet raivon partaalle. Hivenen kömpelösti poika kietoi toisen kätensä Penelopen harteiden ympärille, vetäen tytön lähemmäs itseään. Toivoa sopi, ettei toinen laittaisi pahakseen, vaikka Chad sitä epäilikin...

Nuorukainen haroi vaaleita hiuksiaan pois silmiensä tieltä, antaen katseensa pysyä laitteen kopin toisella seinällä, välillä vilkaisten sivusilmällä vieressään istuvaa Pepeä, mutta lopulta pojan oli pakko keskittää ajatuksensa itseensä, jäähdyttää tunteitaan, ettei hän juoksisi samoin tein laitteesta ulos päästyään vetämään sitä likaista äijää turpaan.

"Kuule..." aloitettiin vaimeasti, Chadin lopulta siirtäessä ruskeat silmänsä kokonaan Penelopeen. "Jos minä tulisin teille ensikerralla kun.. hän tulee..?" ehdottaa tiukentaen otettaan vieressään istuvasta neitokaisesta huomaamattaan.