Save me from this Hell

Chadin tullessa istumaan tytön vierelle ja puhuessaan, tyttö laski kämmenensä pois silmiensä edestä ja avasi hivenen itkuisia silmiään, joista tulvahtivat heti kyyneleet poskille. Penelopen silmät verestivät jo hiukan ja tyttö puristi huuliaan yhteen niin, että siitä muodostui tiukka viiva. Pepe katsoi Chadia itkuisilla silmillään, jotka olivat täynnä ymmärtämättömyyttä ja pelkoa. Kun nuorukainen asetti sitten kätensä hänen harteilleen, värähti tyttö siitä huomattavasti, mutta painautui sitten niin kiinni toiseen kuin vain kykeni.
Tämä kosketus oli erilainen kuin Paulin...

Tyttö niiskutti hiljaa ja yritti itsekin rauhoitella kamalia ajatuksiaan siitä miehestä. Väkisinkin hyvin pelottavat ajatukset tulivat mieleen, kun sitä miestä ajatteli. Pepe oli jo monet kerrat ajatellut, että mitä jos seuraavalla kerralla tapahtuisi jotain muuta, jotain enemmän? Mitä jos hän ja se mies jäisivät joskus kahdestaan Pepen kotiin ja...
Chad alkoi taas puhua ja sanojensa jälkeen ote tytöstä tiukentui. Pepe hengähti hiljaa ja tyttö nosti päätään niin, jotta pystyi näkemään Chadin kasvot. Toinen tosiaan tuntui sillä hetkellä pelastavalta enkeliltä. Pepestä alkoi tuntua, että kukaan ei koskaan ollut tehnyt/ehdottanut mitään tuollaista, joka voisi taata tytön turvallisuuden ja onnellisuuden.
Ja tietenkin Pepen poskille valui pari kyyneltä, ei pelosta, vaan suunnattomasta onnellisuudesta, jota tyttö sillä hetkellä tunsi. Tytön toinen käsi kohosi varovaisesti hyväilemään Chadin poskea.
"..." tyttö yritti puhua, mutta ensimmäisellä kerralla hän sai aikaiseksi vain outoa sähinää, mikä johtui siitä, kun kurkussa tuntui olevan jokin este.
"... Kiitos", Pepe onnistui heti seuraavalla kerralla ja hänen huulilleen kohosi sellainen hymy, jota Chad ei ollut vielä nähnyt. Hymy kertoi tytön olevan erittäin kiitollinen ja erittäin liikuttunut toisen ehdotuksesta. Lisäksi, hymy paljasti sen, miten paljon Chad merkitsikään hänelle. Eli erittäin paljon. Toisen ehdotus oli saanut Pepen vain yhä enemmän kiintymään Chadiin.

Nuorukainen piti tytön lähellään, sivellen rauhoittavasti tuon olkapäätä. Katse kääntyi Penelopeen, Chadin kohottaessa kätensä laskien tytön käden alas hänen poskeltaan. Pojan oma kuivasi neitokaisen poskilla valuvat kyyneleet. Joskus hänestä tuntui, että olisi parempi, jos maailmassa ei olisi tunteita – tai ainakaan hänen maailmassaan. Tai ainakin, että hän osaisi tulkita omiaan ja suhtautua muiden paremmin. Mutta eipä sitä onnea hänelle ollut suotu, kuinkas muutenkaan.

Poika nyökkäsi lyhyesti, hivenen kireästi tytön kiitokselle, vaikkei hän itse totta puhuen nähnyt mitään kiittämisen syytä. Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, ensimmäistä kertaa koko aikana raskaana ja painostavana. Chad vaihtoi jalkojensa asentoa, haravoi kopin ulkopuolella näkyvää maisemaa katseellaan, odottaen, että tyttö sanoisi jotain. Lopulta hän kuitenkin itse rikkoi hiljaisuuden, toteamalla yksinkertaisesti: "Soita... Minä tulen."

Pepe tunsi olonsa paranevan koko ajan ja se paino sisällään, jota hän oli tuntenut jo pitemmän aikaa, tuntui jo paljon kevyemmältä. Tyttö tunsi pystyvänsä taas hengittämään vapaasti ja ajattelemaan muitakin asioita kuin sitä miestä.

Chadin sanat 'Soita... Minä tulen' saivat suuren hymyn kohoamaan neitokaisen huulille ja tyttö pyyhkäisi loputkin kyynelvanat poskiltaan, joita Chad oli jo aiemmin yrittänyt pyyhkiä. Silloin Pepe naurahti hennosti, laskien katseensa pois Chadin silmistä.
"Äh... Olen ihan tukossa.." Pepe kuiskasi hiljaa, ääni kuulostaen tunkkaiselta. Tyttö hymähti hivenen huvittuneena ja niiskautti taas kerran. Katse nostettiin sitten takaisin Chadiin ja neidon katse ei enää ollut niin pelokas ja arka kuin se äsken oli ollut. Katse oli jo paljon vahvempi ja iloisempi.
"Anteeksi, että.. Jouduit näkemään minut tällaisenä... " Pepe mutisi hiljaa ja hymyili hennosti. Tytön kädet kietoutuvat Chadin ympärille ja pää painettiin kiinni poikaa vasten.
"... Kiitos, että olet siinä..." Pepe kuiskasi hyvin vaimeasti ja sulki hetkeksi aikaa silmänsä. Helpotuksen tunne kasvoi koko ajan ja se sopi Pepelle mitä mainiosti.

Heidän maailmanpyöräreissunsa oli pian päättymässä, sillä kohta he olisivat lähellä maanpintaa. Silloin Pepe erkani Chadista, katsahti toista silmiin pienesti hymyillen ja niiskautti vielä kerran. Pepe kurkottautui ottamaan pudonneen nallekarhun maasta ja rutisti sitä sylissään. Katse pysyi hetken aikaa edessä olevalla tyhjällä penkillä, kunnes silmät siirtyivät hitaasti katsomaan nuorukaisen kasvoja.
".. Minne seuraavaksi?" Pepe kysyi yllättäen ja hymyli jo paljon iloisemmin. Hänen äänensä oli vielä hivenen tunkkainen ja heikko, mutta tyttö ei antanut sen häiritä.

// jauhan vaan samaa asiaa koko ajan, eh.

Tytön naurahdus kuulosti Chadin korviin kovin hennolta, hauraalta… Niin särkyvältä. Juuri siltä, kuin jos joku tekisi jotakin vähänkin epämiellyttävää tai sanoisi, Penelope murtuisi kuin lattialle metrin korkeudesta tipahtanut posliiniastia. "Sori, mutta mulla ei satu olemaan nenäliinoja mukana", todettiin hivenen huvittuneesti, pojan yrittäessä epätoivoisesti keventää tunnelmaa. Tämä oli kuin jostakin saippuasarjasta, tosin tässä vaiheessa hän mieluummin puikkelehtisi pakoon kuin jäisi istumaan paikalleen... Mutta se ei sopinut nyt, Penelope tarvitsi tukea ja hän sattui olemaan lähin joka sitä pystyi antamaan. Kai.

"Mitä tuo nyt oli?" kysyy hivenen hämmästyneenä, tytön pyytäessä anteeksi sitä, että poika näki hänet 'tällaisena'. On se nyt jännää, eivätkö ihmiset saa tunteitaankaan näyttää enää? ... Tai niin.. Se olisi kyllä sopinut Chadille, tunteettomuus siis, mutta kaipa se sitten oli ihan hyvä, että niitä kuitenkin loppujen lopuksi oli, vaikkei se aina ihan siltä tuntunutkaan.

Punapään irrottautuessa nuorukainen tunki molemmat kätensä taskuihinsa, tuijottaen enempi vähempi tiiviisti ulos maailmanpyörän kopin ikkunasta. "Yritätkö kuristaa sitä?" heittää nähdessään sivusilmällään neitokaisen rutistavan pehmonallea sylissään. Tähän koppiin tarvittiin jotakin iloista, ja jos hän saisi tytöstä iloisen naurahduksen kömpelöllä, ontuvalla vitsillä, niin se sopisi kyllä.

Chad piti suklaasilmänsä edelleen samassa paikassa, miettien hetken vastaustaan. ".. Miltä kuulostaisi vaaleanpunainen, imelä hattara?" kysyy loppujen lopuksi, hämmästyen hivenen itsekin vastaustaan. Ei hän edes pitänyt hattarasta! Mutta yhtäkkiä häneen oli iskenyt valtava hattaran mieliteko... Mielenkiintoista.

// Mitä, en minä ainakaan mitään huomannut!
(:
Chad on koominen herra XD

Pepe jätti ihan tarkoituksella vastaamatta Chadin 'mitä tuo nyt oli' kysymykseen, sillä tyttö ei osannut vastata siihen. Tai ehkä hän voisi kuitenkin yrittää.
"No, kun..." neiti aloitti ja hämmentyi, kun ei keksinyt mitään sanottavaa. Pepe pyyhkäisi taas nopeasti sormellaan silmän alaluomea, kun se tuntui olevan yhä vielä hitusen kostea.
"... Minun on vain vaikea näyttää tällaisiä tunteita tai edes puhua tällaisistä tunteista, okei?" Pepe sanoi sitten, hetken ajan mietittyään sanomisiaan. Tyttö puri hennosti huultaansa siirtäessään varovaisen katseensa Chadiin.
"Et sinäkään ole mikään 'paljastan tunteeni näin avoimesti' -tyyppiä..." neiti kuiskasi ja katsoi Chadia toisen suklaanruskeisiin silmiin hetken aikaa, kunnes laski katseensa kopin lattialle.
"En siis.. En siis tarkoittanut loukata tai mitään.." Pepe mutisi nopeasti ja puraisi alahuultaansa melko kivuliaasti.

Pepe hellitti otettaan nallekarhusta ja naurahti hivenen.
"Hups", tyttö totesi ja hymyili huvittuneena.
"Ei se ollut minun tarkoituseni. Anteeksi, nallekarhu", Pepe sanoi ja silitti pehmolelua.

Chadin mainitessa vaaleanpunainen, imelä hattara, käänsi Pepe hyvin epäuskoisen katseensa Chadiin. Tyttö naurahti kevyesti.
"Jotenkin... Tuo lause ei sopinut suuhusi sitten yhtään", punapää sanoi ja nyökkäsi toisen ehdotukselle, virnistäen leikkisästi. Ja sitten Pepe alkoi nauraa hiljaa. Voi miten ihanaa se oli, nauraa silloin, kun ei tarvinnut enää salailla mitään. Olo keveni taas huomattavasti ja tyttö alkoi jopa lämmetä siitä kylmyyden tunteesta, jota hän vielä hetki sitten tunsi.

Laite pysähtyi ja ovet aukesivat. Pepe nousi ylös seisomaan ja käveli ovellle, jääden siihen odottamaan Chadin nousua. Tytön silmät etsivät Chadin suklaanruskeat silmät ja käsi kohosi pojan suuntaan. Hän halusi Chadin tarttuvan käteensä.

// kiitti vaan ;__; Mä yritän olla vakava ! eheh.
.. mistä kohtaa se on koominen? se on vain ja ainoastaan idiootti.

Tytön vastaus sai Chadin irvistämään. Ja seuraavat sanat hymähtämään. "Ai, ihanko tosi, sinäkinkö huomasit sen?" Kysymyksestä huokui läpi sarkastisuus, kuinkas muutenkaan. Okei, ehkä hän sitten oli sulkeutuva ja typerä, mutta minkä hän sille voi. Ei kiinnostunut kertoa vain kaikille, miten paskalta hänestä useimmiten tuntui. Koulussa oli helppo esittää hymyilevää ja nauravaa, Penelope Ravensin seurassa maailmanpyörän kopissa tytön itkiessä ja kertoessa, että häntä ahdistellaan, oli vähän toinen juttu. Ukkospilvi alkoi jälleen kerääntyä pojan korvien väliin, tuon pudistellessa päätään. Ei nyt.

"Jaa, niinkö?" kysyy huolimattomasti tuijotellen kopin kattoa. Kyllä vain, sanat imelästä vaaleanpunaisesta hattarasta eivät toden totta oikein sopineet hänen suuhunsa, mutta kyllä ne nyt vaan saivat sopia. Kun hattaramieliteko iski, oli se jotenkin pakko laannuttaa. Tai ehkä se vain katoaisi, jos hän lähtisi. Mutta kun hän nyt oli Belmont Parkissa, miksei hän samoin tein voinut ostaa hattaraa, kun sitä mieli teki... Minä en edes pidä hattarasta, murahtaa itselleen mielessään, kohauttaen sitten olkapäitään.

Laitteen pysähtyessä Chadin silmät kääntyivät ovelle, joka aukesi. Vapaus, kiitos. Pois tunteiden valloittamasta ahtaasta ja kuumasta kopista. Onnea vaan seuraaville jotka menevät laitteeseen. Nuorukainen nousi seisomaan, astahtaen ovea kohti, katsoen sitten Pepeä hivenen kummissaan. Miksi nyt tuo ei mennyt? Pojan huomiota ei riittänyt ojennettuun käteen, ennen kuin tuo tajusi katsoa alaspäin. Hups muodostui Chadin huulille, tuon lopulta tarttuessa tytön käteen.

// Haha, joo en sano mitään XD

Chad tarttui sitten tytön ojennettuun hetken tuijotettuaan tyttöä kummissaan. Pepe hymyili toiselle hitusen kiusaavasti, mutta lähti sitten johdattamaan heitä kohti kioskio, jonka päällä luki JÄÄTELÖÄ HATTARAA POPCORNIA.
Pojan sanat 'Ai, ihanko tosi, sinäkin huomasit sen?' pyörivät tytön mielessä. Sanojen sarkastisuus sai pojan lauseen kuulostamaan yhä pahemmalta. Oliko Chadilla todellakin niin pahoja huolia omasta takaa? Ja nyt tyttö sitten taisi lisätä niitä, kertomalla omista murheistaan nuorukaiselle.
Myönnettävä oli, että Pepe ei ollut niin iloinen kuin äsken, mutta hän halusi tehdä kaikkensa, jotta Chadilla olisi hyvä olla. Tyttö halusi olla se henkilö, jolle Chad voisi vielä jonain päivänä avautua ja kertoa tunteistaansa (vaikka nyt se kuulostikin hyvin epätodennäköiseltä). Mutta periksi ei Pepe halunnut antaa.

He saapuivat kioskin eteen ja asettuivat jonon perään. Vihertävänsiniset silmät harhailivat hetken aikaa ties missä, kunnes Penelope kääntyi kokonaan Chadin puoleen. Tytön silmät uppoutuivat syvälle toisen silmiin. Sitä olisi voinut luulla, että seuraavat sanat tulisivat olemaan vakavat.
"Nyt Chad, tätä asiaa ei voi enää lykätä.." Pepe aloitti, hyvin hiljaisella ja vakavalla äänensävyllä. Sitten tyttö jo nostikin pehmonallea ylemmäs.
"Nallekarhulle on keksittävä nimi", tyttö lopetti ja yritti pidätellä nauruaan, joka yritti väkisinkin tulla sidottujen huulien takaa.

Nuorukainen seurasi tytön perässä hattarakojun luokse, luoden epäilevän silmäyksen vaaleanpunaiseen sokeritahmaan. Mikä ihme häneen oikein oli edes mennyt, hän ei todellakaan pitänyt hattarasta. Siitä oli varmaan vuosia, kun hän viimeksi edes oli koskenut sellaiseen... Ei, siitä olikin ehkä parisen vuotta, kun hänen serkkunsa Adalian 5-vuotias, kepposteleva lapsi, Jonathan-poika oli heittänyt häntä hattaralla takaraivoon. Seuraukset.. Chad virnisti ilkeästi, hän oli uittanut pojan rääpäleen vesisangossa. Ehkei se ollut reilua, mutta mitäpä oli mennyt suututtamaan hänet.

Katse ei rekisteröinyt kunnolla toisen tuijottavaa ilmettä, vaan seilaili siellä täällä laittaen merkille erinäisiä asioita. Sanoihin havahtuneena tuo kääntyi Penelopen puoleen, kohottaen kulmaansa. "Ai. Minä luulin, että olisi ilmiselvää, että sen nimeksi tulisi Chad", sanottiin sitten vakavalla naamalla. Vitsiksihän se oli tarkoitettu, mikä olisikaan alentavampaa, kuin olla samanniminen.. karvaisen pehmolelun kanssa.

Pepe laski nallekarhua alemmas, jotta pystyi kohtaamaan Chadin silmät. Tytön kasvoille oli kohonnut epämääräinen ilme, joka oli hyvin hämmentynyt sekä hyvin huvittunut.
"No mutta eihän nallekarhu voi olla Chad! Muutenhan minä menen aivan sekaisin teistä kahdesta, kun olette molemmat tuollaisia suklaasilmiä", tyttö puuskahti ja hänen kasvoilleen kohosi tuima ilme. Ja tämäkin oli tottakai aivan vitsiksi tarkoitettu, mutta nyt Pepe onnistui jotenkin pitämään pokkansa.
Jonkin aikaa.
Sitten jo pieni pirteä hymy kipusi hänen punaisille huulille ja Pepe kietoi kätensä jälleen nallekarhun ympärillen.
"Minä taas ajattelin jotain... Brownia tai... Teddya. Mutta haluaisin jonkin omaperäisen nimen! Onhan kyseessä sentään meidän yhteinen lapsemme ja olisi julmaa antaa nallekarhulle jokin typerä, tavallinen nimi", tyttö tokaisi, mutta viimeisen lauseen kohdalla Pepe oli pari kertaa päästänyt huvittuneita ääniä. Tämä jos mikä oli ilmiselvä vitsi, jonka tarkoitus oli vain saada toinen hymyilemään.
"No mutta jos sinä vaadit, niin tottakai minä ristin nallekarhun Chadiksi. Silloin nallekarhu voi korvata sinut silloin, kun et luonani", Pepe sanoi vielä myöntyvällä äänellä ja virnisti leikkisästi.

Pepe liikkui jonossa eteenpäin ja he pääsisivät seuraavaksi tilaamaan haluamiaan syötäviä.
"Sinä otat siis hattaran? Minäkin haluan", tyttö sanoi ja kääntyi Chadiin päin suloisesti hymyillen.
"Ja anna kun arvaa. Et anna minun maksaa?" Pepe kysäisi sitten, huvittuneena ja närkästyneenä. Toki hän arvosti sellaista herrasmiesmäisyyttä, mutta silti tuntui pahalta antaa toisen tuhlata rahojaan sellaiseen, minkä sitten antaisi tytölle.

Chad kohautti olkiaan hivenen turhautuneena, kohottaen kulmaansa tytön sanoille siitä, että hän menisi sekaisin nallekarhun kanssa. "En tiennyt, että oon noin karvanen", toteaa sitten, kääntäen katseensa hattarakojun myyjään. "Öh... Joo niin, kaksi hattaraa", sanoo sitten tuijottaen edelleen hieman epäilevästi kulma koholla hattara-astiaa. Imelää, sokerista, tahmeaa... Eihän tuossa ollut mitään hyvää. Minkä helvetin takia hän sitten otti sitä? Eh.

Eääh, yhteinen lapsi?! oli jo livahtamassa pojan huulilta, ennen kuin tuo sulki suunsa tiukaksi viivaksi. Vitsi, vitsi ja vitsi. Hähä menit lankaan aivoton-robo-Wheeler, hehehe! Pieni ääni pään sisällä pilkkasi Chadia tuon typeryydestä. Hienoa, alan olla jo mielenvikainenkin, puuskahdettiin nuorukaisen ajatuksissa, tuon haroessa epämääräisesti hiuksiaan. Kohta näen pieneitä vihreitä miehiä...

"Joo et maksa", kuittaa yksinkertaisesti Penelopen närkästyneet sanat. Hän ojensi setelin myyjälle ja otti vaihtorahat vastaan, ojentaen sitten toisen niistä tahmapilvistä Pepelle, vilkaisten omaansa edelleen vähintäänkin epäilevästi. Chad irrotti pienen palan hattarasta, tunkien sen suuhunsa. Sinne meni ja suli, pelkkää sokeria. Ällöttävää. Hän oli jo heittämättä jotakin cheerleadereiden linjoista, mutta piti suuren suunsa kuitenkin kunniakkaasti kiinni. Mikä ihme häntä vaivasi, hänhän halusi vain koko ajan laukoa vähän joka toisen vastaantulijan naamalle ilkeyksiä, mikä pahinta, myös Pepen?

Tyttö ihmetteli hieman Chadin suhtautumista tytön sanoihin. Aivan kuin Chad olisi ollut tylsistynyt ja turhautunut. Ei kai se voinut johtua Pepen seurasta?
"Joo, teitä on vaikea erottaa", Pepe tyytyi lausahtamaan kepeästi ja hymyili hitusen.
Mutta silloin hänelle jo ojennettiinkin hattara ja tyttö irrotti toisen kätensä nallekarhusta, ottaen sillä nyt hattaran käsiinsä.

Pepe siirtyi Chadin kanssa pois kioskilta ja tyttö otti palan omaa hattaraansa ja pisti sen suuhunsa. Hattara maistuikin yllättävän makealle, Pepe ei ollut muistanutkaan sen makua. Mutta tyttö piti hattarasta ja pisti jo toisenkin palan suuhunsa.
Tytön katse eksyi taas katsomaan Chadia. Mikä toista oikein vaivasi? Toista ei saanut hymyilemään sitten millään. Pepenhän se pitäisi olla, joka ei hymyilisi, sillä olihan hän äsken purskahtanut itkuun. Mutta Pepe oli vahva ja hän heitti nopeasti huonot ajatukset pois mielestään. Chad ei tainnut olla samanlainen.
"Jos sinä et halua syödä hattaraasi, minä voin ilomielin syödä senkin", Pepe sanoi sitten ja virnisti, yrittäen saada omat ajatuksensa pois pojan oudosta käytöksestä. Jotenkin tytöstä vain tuntui, että tämäkään toteamus ei saanut poikaa paremmalle tuulelle.

"Seuraavaksi mennään kammokujalle, eikö niin?" Pepe kysäisi sitten ja hymyili iloisesti. Siellä tyttö saisi takuuvarmastin toisen nauramaan Pepen käytökselle, sillä tyttö ei voinut sietää pelottavia asioita. Pepe oli aivan varma siitä, että hän kiljuisi jokaiselle kuvalle, mikä tulisi heitä vastaan ja säikkyisi koko ajan. Ainakin hänen äitinsä oli saanut mukavat naurut silloin pari vuotta sitten, kun hän oli äitinsä kanssa käynyt samaisella kammokujalla.

//Joo, kammokujan keksin, kun sellane on lintsillä XP

Chad katseli jonnekin kauas, pitämättä silmiään sen kummemmin missään kiintopisteessä, antaen vain silmiensä hyppiä asiasta toiseen ja laittaa merkille mitä turhimpia asioita – kuinka eräs, ehkä kutosluokkalainen pikku poika tuijotti paljon vanhemman tytön, tai ehkä jo naisen, takamusta, kieltä toisilleen näyttävät tyttökaksoset, maahan tippuneet ranskalaiset joita lokit nokkivat suurella innolla...

Penelopen virneen kera höystetyt sanat saivat pojalta osakseen olankohautuksen, kun tuo nappasi vielä yhden palasen hattarastaan, ennen kuin tökkäsi sen punapään käteen. Pahaa, aivan liian imelää, tahmaista ja kerta kaikkisen ällöttävää. Chad pyyhkäisi nopeasti suupieliään kämmenselällään, se mönjä oli tarttunut ympäri suuta. Sitä tuntui olevan nyt joka paikassa, suun ympärillä, käsissä.. Poika haki katseellaan jotakin kioskia, josta saisi paperia, mutta totesi sitten, että omahan vikasi kun söit tuollaista pilvihöttöstä ja tyytyi vain tunkemaan tahmaiset kätensä housujen taskuihin.

"Joo", vastaa mekaanisesti tytön toteamukseen siitä, että he menisivät seuraavaksi.. niin minne? "Anteeksi.. Siis mitä sä sanoitkaan?" kysyttiin sitten nuorukaisen kääntäessä kasvonsa tytön puoleen. Pitäisi terästäytyä, hänhän käyttäytyi kuin mikäkin idiootti konsanaan. Alkoi jo hipoa sitä kuuluisaa pelleyden rajaa.

Pepen silmät suurenivat hitusen, kun poika oikeasti tyrkkäsi hattaransa tytön käteen. Hän ei ollut tarkoittanut sanojaan ihan niin oikeasti, liika hattara sai aikaiseksi pahan olon. Pepe muisti, kun oli lapsena pyytänyt itselleen kahta hattaraa. Kun tyttö oli syönyt ne molemmat, pian hän oksensi.
Mutta tyttö ei sanonut mitään, piti vain Chadinkin hattaraa käsissään ja toivoi, että tällä kertaa maha pysyisi enemmän kurissa.

Vihertävänsiniset silmät muuttuivat nopeasti murheellisiksi, kun Chad ei vaikuttanut kuuntelevan Penelopea ollenkaan. Tytön katse kohtasi Chadin silmät ja tyttö pudisti hivenen päätään, tyrkäten nallekarhun toisen syliin. Oli vaikeaa pidellä sitä, kun molemmissa käsissä oli hattarat.
"Ei mitään", neiti totesi ja hänen äänestään kuulsi murheellisuus.
"Mietin vain, että minne seuraavaksi... Vai haluatko lähteä jo pois täältä?" Pepe kysyi hiljaa ja laski katseensa hattaraan, ottaen yhden palan sitä jälleen sulamaan suuhunsa.

Nyt teki mieli heittää hattarat lähimpään roskalaatikkoon.

Punapää käski itseään olemaan iloisemman oloinen ja tyttö yrittikin vääntää huulilleen hymyä.
"Niin, eiväthän nämä huvipuistot enää tämän ikäisenä paljoa huvita", tyttö yritti sanoa kuin ohimennen, mutta se kuulosti siltä, että siitä oli väkinäisesti väännetty huvittunut lause.

// no niin nyt tee jotain, soita vaikka pepen äiti soittamaan pepelle että nyt läksitään veke täältä ja sitten tehdään uus peli ja siihen kauheesti äksöniä !!

Penelope tunki nallekarhun hänen syliinsä ja pian nuorukainen roikottikin sitä toisessa kädessään, toisen haroessa vaaleaa hiuspehkoa. Nyt punapää näytti enempi vähempi murheelliselta, ja kaikki oli aivan varmasti hänen syytään. Sen siitä saa kun ajattelee omiaan, vaikka joku henkilö on seurassa! sättii itseään päänsä sisällä, hymyillen sitten varovaisesti Pepelle. "Oon pahoillani..." sanoo sitten hiljaisemmalla äänellä, kohottaen katseensa taivaalle.

"No, ehkä nää huvipuistot ei oo enää niin huvittavia, kun joskus pienempänä", vastaa epämääräisesti, tuijotellen edelleen virheettömän sinistä taivasta.

// Haha, lupaat kans :,DDD

Noniin, siinä se taas meni. Nimittäin hauskuus ja se ilo, jota Pepe oli vielä parisen kymmentä minuuttia sitten tuntenut. Pepe ei ollut odottanut tällaista käyvän, joten tytöllä ei ollut mitään suunnitelmia tai edes mitään sanoja sanottavana.

Yhtäkkiä hän kuuli kännykkänsä soivan laukussaan. Pepe asetti molemma hattaransa yhden käden varaan ja kaivoi puhelimensa esille. Äiti soittaa. Tyttö asetti kännykän epäröivästi korvalleen.
"... Haloo?" Pepe henkäisi hiljaa puhelimeen. Äidin ääni kuulosti rauhalliselta, mutta hyvin käskevältä. Tyttö nyökytteli ja mumisi jotain myöntävän oloista puhelimeensa.
"Joo, me tässä vaan syötiin hattaraa..." tyttö puheli ja kääntyi poispäin Chadista. Oli jotenkin liian ahdistavaa olla toisen vierellä juuri nyt, varsinkin kun tyttö puhui äitinsä kanssa puhelimeen.
"Joo, minä tulen... Nähdään kohta.." Pepe puhui ja sulki kännykkänsä. Sitten tyttö kääntyi Chadiin päin ja hymyili murheellisesti.
"Äiti soitti ja... Sano, että ne on nyt lähdössä, kun Peter kuulemma oksensi. Ja minun on pakko mennä heidän mukaansa..." Pepe mutisi ja laski katseensa pois Chadin suklaasilmistä, jotka eivät sillä hetkellä saaneet neidin oloa sen paremmaksi.
"O-oli kiva, kun pääsit tulemaan..." tyttö henkäisi sitten, soi aran hymyn Chadille, ennen kuin kääntyi poispäin toisesta.
"Nähdään taas", tyttö hyvästeli ja lähti kävelemään kauemmas nuorukaisesta, viskaten hattarat lähellä olevaan roskalaatikkoon.

// joo, lupaan. jos mä saan alottaa. :----D Tänään en jaksa, mutta lupaan, että huomenna alotan !

Chad katsoi Pepeen tämän puhuessa puhelimeen, sanoessa, että he olivat lähdössä ja muuta. Penelope häipyi niine hyvineen, jättäen nuorukaisen katselemaan tuon loittonevaa selkää, ennen kuin hän tajusi jo juoksevansa tytön kiinni. "Tota.. Tää jäi", sanoo sitten, ojentaen ylisuuren nallekarhun punapäälle. "Ja niin... Nähdään", sanoo vielä, hymyillen hivenen epävarmasti, lähtien sitten puolijuoksua poispäin, vastakkaiseen suuntaan minne neitokainen oli menossa.

// Yyyy, niin traaginen eroaminen ! ;_____________________;
Juu, aloita vain 8-)

Pepen silmät olivat jo ehtineet lasittua uudemman kerran, kun hän oli sillä tavalla lähtenyt Chadin luota. Tyttö ehti jo ajatella, että ei tästä tule mitään, kun Chad jo otti hänet kiinni ja ojensi nallekarhun neidille. Penelopen sanat tarttuivat kurkkuun, kun hän nosti katseensa nallekarhusta Chadiin.
Mutta sitten Chad oli jo kaukana tytöstä, kun kurkku tuntui aukenevan.
"... Kiitos..." tyttö kuiskasi hiljaa ja rutisti nallekarhua tiukasti sylissään. Silmät kostuivat uudemman kerran, kun tyttö lähti kävelemään jälleen eteenpäin huvipuiston parkkipaikalle päin.
Miksi tunteiden pitikään olla niin vahvoja, että ne saivat vahvemmankin murtumaan?

THE END