I long for something mystical, hysterical, dark and tantric sexual

Jetsam toki tajusi Snaken haparoivan suudellessaan häntä, vastasi uuteen suudelmaan. Hetken kuluttua Jetsam irrottautui toisesta, hymyillen edelleen.
"Koska huvitti", hän puhui kuiskaavasti sormet kulkien kevyesti toisen niskaan, selkään, vyötäisille. Jetsam pujotti sormensa limittäin asetettuaan kätensä Snaken vyötärön ympärille.
"Niin, eikä mua yleensä heti ihan kaikkia huvita ruveta pussailemaan", hän lisäsi nuolaisten nopeasti suunpieltään.

Ja kohta hän suuteli Snakea uudelleen.

Snake hymähti, vai huvitti? Jetsamin sormet leikittelivät hänellä, kädet kiertyivät vyötäröille. Poika naurahti, lisäys oli tietenkin hyvä. Muutenhan pahispoju olisi saattanut vaikka loukkaantua, kun sai ensisuudelmansa vain koska toista huvitti. No... Snaken sormet leikittelivät Jatsamin hiuksilla.
Poika vastasi toisen taas suudellessa häntä. Snaken olisi tehnyt mieli vain selittää kaikki itsestään kengännumeroa myöten toiselle, mutta eipä tuo sitä tietenkään tehnyt. Luonto ei antanut tehdä, Snake oli sentään jonkinverran ylpeä poika.

"Oudot huvitukset sulla", poika sanoi näykäten kevyesti toisen pojan alahuulta. Mustatukka tukisti toista kevyesti ja virnisti pirullisesti vasten Jetsamin huulia. Kyllä häntäkin sattui huvittamaan paljonkin, joten tilanne sopi Snakelle hyvin.

"Huvinsa kullakin", totesi Jetsam virnistäen kun toinen näykkäsi häntä. Suuri mielihyvän aalto lennähti hänen ylitseen, painautui vähän vielä lähemmäs Snakea, jos vain mahdollista. Nuolaisi tätä korvalliselta nopeasti ja kiusoittelevasti.
"Mutta eikö tää muka ole hyvä huvitus?" hän kysyi niksauttaen päätään vasemmalle.

Virnuilun Jetsam onnistui kutakuinkin keskeyttämään suutelemalla Snakea vielä, käsi liikuskellen tämän selässä ja vähitellen niskassa. Perhoslauma vatsassa kasvoi hiukan, se oli juuri tätä samaa kutkutusta. Jetsam tökkäsi myös kätensä Snaken hiuksiin. Ne tosin olivat likaiset ja näin ollen vähän inhottavat, joten hän laski kätensä lepäämään toisen hartialle.
"Sun hiukset on likaset", hän mutisi irtauduttuaan hetkeksi.

"Toki", poika hymähti. Jetsamin huvit olivat ihan mukavia oikeastaan... Ja sitähän toinen seuraavaksi sitten kysyikin. Oli kiva huvitus, hyvin kiva... "No ei", Snake murahti purren alahuulta nyt kieman kovempaa, muttei silti liian väkivaltaisesti. "Tää on ihan helvetillinen huvitus."

Suudelmaan vastattiin jälleen, Snake sai itseensä varmuutta ja oppi tekniikankin melko nopeasti, haparointi ei enää ollut niinkään huomattavaa, mutta amatööri suutelija tuo silti oli. No, hänen puolestaan Jetsam saisi kyllä toimia opettajana... Toisen käsi kävi hiuksissa, mutta laskeutui pian pois sieltä pojan olkapäälle. Snaken olisi tosiaankin pitänyt pestä ne... Mistä hän tosin olisi amulla voinut tietää sen tarpeelliseksi? Yleensä ihmiset kyllä pysyivät kaukana, kunhan niille muisti vähän murista. Kotonakin, Snake oli tänään mulkoillut kaikkia pahasti hakiessaan kaljan kaapista. isä ei ollut muistanut edes naputtaa siitä... Äiti olikin siihen aikaan jo töissä.

"Mä olen aika likainen muutenkin", poika virnisti pervosti. Huvittuneisuus hymystä katosi melko nopeasti, Snake oli hyvinkin likainen... Ja hän tulisi vielä kuolemaan sen takia, että sattui olemaan likainen... Virus tosin oli aika huomaamaton lääkityksellä, mutta poissa se ei ollut.

//mä saan tästä jotain sairasta mielihyvää, etenki ku se hiv varjostaa siellä taustalla tollee, wii~//

Jetsam ynähti nauttivasti Snaken purressa hänen huultaan. Hän jäi miettimään, tarkoittiko Snake oikeasti mielipidettään 'huvituksista'. Hetken kuluttua Jetsam kuitenkin päätyi siihen tulokseen, että ei toinen sitä oikeasti tarkoittanut. Ehkä se oli huumoria. Ja jos se ei olisi miellyttänyt, ei tämä kuitenkaan ehkä olisi suudelmiin vastannut, saati sitten itse tehnyt minkäänlaisia aloitteita.

"Jaa-a, mistä kaikkialta?" kysyi Jetsam mukakauhistuneena kuultuaan Snaken kommentin ja silmäili tätä yhtyen tuon pervoon virneeseen.

- hehee, draamaa -

Snake suuteli Jetsamia kovaa, nojautui vasten aitaa takanaan, veti toista poikaa päälleen. Jeesus se tuntui hyvälle... Uudelle, huumavalle, helvetilliselle, päätä sekoittavalle, väärälle ja samalla niin helvetin oikealle. Ei Snake tiennyt, mutta eipä ollut pojassa miestä tuomitsemaan omia saati Jetsamin tekemisiä... Ehkä olisi kuitenkin hyvä varoittaa toista jo näin alkuun, että tuo pääsisi karkuun ennen kuin... Niin.
Toisaalta, tuskin Snake enää olisi kestänyt, jos toinen vain lähtisi sen takia, että Snayen koetulokset olivat kolme vuotta sitten olleet positiiviset. Olivat sitä yhä...

Toisen muka kauhistunut sävy jopa loukkasi Snakea lievästi, tuo repi itseään hieman kauemmas, irti Jetsamista, jotta kykeni katsomaan toista silmiin. Ilme oli totinen, hieman kylmä. "Mä olen HIV positiivinen", mustatukka löi sanoin vasten toisen kasvoja.

Jetsam vastasi suudelmaan väreet juosten selässä. Snaken vartalo tuntui uskomattomalta, niin hyvältä. Hän kietoi kädet tiukasti Snaken ympäri, ei vain halunnut päästää irti. Nyt oli toinen nojannut aitaan, kiskonut Jetsamin käytännössä päälleen. Jetsam häkeltyi lievästi kun toinen äkkiä tönäisikin hänet kauemmaksi.

Hän oli juuri kysymäisillään, mitä tapahtui, tekikö hän jotakin väärin, kunnes Snake sylkäisi suustaan sanat 'hiv-positiivinen'. Se läpäisi Jetsamin aivot sähköiskuna. Hän ei hetkeen voinut tehdä eikä sanoa mitään. Kohta poika kävi istumaan maahan, henkäisi pienesti. Jetsam nojautui aitaa vasten. Toinen puoli hänestä olisi halunnut lähteä, mutta toinen puoli pakotti jäämään.
Pää oli liian sekaisin, että joitakin sanoja olisi löytynyt. Se oli järkytys.

//draama on elämä~ ja sairas mielihyvä senkus kasvaa... enkä nyt voinu laittaa sitä lähtemään, en raaskinu~ se ei tee salkkari-kareja//

- Hyvä vaan, Snaye ois varmaan menny ihan rikki ja peittäny sen räiskämällä ja tiuskimalla kaikille. <,x Ei se itkeny olis, ainakaan kenenkään nähden, ego on liian iso <,x -

Jetsam otti asian raskaasti, kyllä mustatukka sen tajusi. Hänen teki pahaa, hän olisi antanut mitä tahansa, jotta olisi vain voinut nauraa ja todeta vitsailleensa. Ei hän tosissaan tahtonu ttehdä sellaista, se olisi ollut valhe. Siitä poika olisi antanut mitä vaan, jos olisi voinut sanoa sen tarkoittaen sanojaan, valehtelematta. ei hän voinut, hän oli oikeasti kantoi virusta. Virus tuhosi häntä hiljalleen, joskus tappaisi.

Toinen istui maahan ja nojasi aitaan, näytti hyvin järkyttyneeltä. Snaken teki pahaa, poika käänsi päänsä pois. itketti, vitutti, suututti, sattui ja ennen kaikkea hävetti helvetisti. Ei se, mitä hän oli sanonut vaan se, että se mitä hän oli sanonut oli totta. Typerä poika menneisyydessä oli käyttänyt likaista neulaa ampuessaan romua suoneen. Typerä poika. Jos Snaye olisi saanut matkustaa ajassa hän olisi piessyt sen typerän pojan kiltiksi ja tottelevaiseksi äidin pojaksi, joka pysyi kotona kun isosisko lähti bilettämään. Ei lähtenyt mukaan vain vetääkseen perskännejä. Sitähän Snake ei kuitenkaan kyennyt tekemään.

Poika valui alas aitaa pitkin, istumaan maahan, kuitenkin hieman kauemmas Jetsamista. Tuo kaivoi taskustaan viimeisenkin syöpäkääryleen ja pisti palamaan. Poika ei osannut sanoa mitään.

Jetsam tiesi Snaken olevan yhä vieressään. Päässä pyöri edelleen kaikenlaista, eikä mitään pystynyt sanomaan. Hiljaisuus tuntui hänestä niin inhottavalta, painostavalta ja kamalalta. Hän haistoi tupakan savun, haju ärsytti ja oksetti Jetsamia.
"Saanko mä kysyä miten sä sait sen?" kuuli Jetsam oman äänensä, tavallista hiljaisempana ja jollain tapaa käheänä. Poika yskähti, ei ollut ajatellut sanojaan. "Siis ei sun pakko mitään ole kertoa jos sä et tahdo, mä vaan haluisin tietää... Kun musta tuntuu että et sä oo kenenkään kanssa silleen ollu. S-sen huomas siitä miten sä suutelit.." hän jatkoi puhumista, nyt hän ei vain voinut pitää suutaan kiinni. Päänsä sisällä Jetsam kiroili itseään, hän oli varmasti loukannut toista. Henkisesti Jetsam potkaisi itseään. Omatunto oli tänään harvinaisen äänekäs. Siis todella harvinaisen.

Jetsam kysyi, suoraan. Se latisti Snakea, teki pahispojusta pienen mitättömän. Snake ei kyennyt katsomaan Jetsamiin, katsoi pois, kauas ja imi tupakkaansa kuin ei olisi edes kuullut. Oikeastaan, ei hän voinut olla kertomatta.
Toinen jatkoi, puhui seksistä. Ei uskonut Snayen olleen kenenkään kanssa, mikä oli ihan totta.
"Siihen että harrastaa seksiä ei tarvita suutelutaitoa", poika sähähti katsoen nyt Jetsamiin hieman tulistuneena. Snaken ei ollut tarkoitus kutsua itseään epäsuorasti huoraksi, minkä kyllä taisi onnistua tekemään. Huoraa ei suudeltu suulle, kyllähän kaikki sen tiesivät. snake katsoi taas pois, lyhyt hiljaisuus laskeutui heidän ylleen.

"Ei mua kukaan ole nainut, enkä mä ole nainut ketään", poika sitten puhui hieman pingottuneella äänellä. Katsellen poispäin Jetsamista. "Mä sain sen viistoista vuotiaana likasesta neulasta. Mä olen huono ihminen, kyllä sä tiedät. Mä olen, enkä vaan ollu", poika sanoi vetäen savua sisäänsä ja sulkien silmänsä, kun tunsi niissä jotain märkää ja ylimääräistä. vitut hän mitään itkisi, ainkaaan nyt eikä varsinkaan itsesäälistä.

"Niin, ei, mutta mä päättelin", sanoi Jetsam vaisusti jättäen huomiotta toisen ilkeän sävyn, "ethän sä huorakaan nyt varmaan ole", hän jatkoi eikä katsonut Snakea. Kohta hän kuitenkin käänsi silmänsä toiseen, joka oli kohdistanut katseensa poispäin. Snake kertoi saaneensa viruksen likaisesta neulasta. Tämä jatkoi polttamistaan, Jetsam ei kuitenkaan huomannut tämän pidättelevän kyyneleitä.

Ja tunsihan Jetsam omissakin silmissään jotain, mutta onnistui pitämään itsensä pokkana. Itkeminen ei kuulostanut hyvältä ajatukselta, ei Jetsam oikestaan ollut varma miksi. Jotenkin hän vain oli aavistanut, että vielä hän törmäisi johonkuhun viehättävään joka olisikin.... sairas. Kyllähän HIV oli sairaus, ei Jetsam sitä käynyt kiistämään. Sen verran hienotunteisuutta kuitenkin nosti päätään, että ääneen hän ei sanonut. Ei nyt sentään.

"Et sä ole huono ihminen", sanoi Jetsam hiljaa. Tupakansavu sai hänet yskimään tavallista enemmän. "Ei kukaan ihminen oo huono", hän jatkoi, "jotkut vaan toimii vähän huonommalla tavalla."

Snake hymähti ilottomasti Jetsamin sanoille. Hyvin päätelty, joskaan ei varmastikaan kovin haastavaa. Jetsam totesi ettei uskonut häntä huoraksikaan. Snaye ei näyttänyt toisesta poispäin suunnatuilla kasvoillaan ilmettäkään. Antoi ymmärtää, että toisen luulemiset eivät olisi liikuttaneet häntä. Oikeasti mustatukka oli hyvillään, joskin myös pahoillaan siitä ettei osannut vain olla ja näyttää tunteitaan.

Snake leikitteli tupakalla sormissaan, imi sitä ja keskittyi siihein kuin hänen henkensä olisi ollut tuon surkean tupakin varassa. Ei, tunteet olivat sanojen varassa. Poika ei aikonut livetä, ei katsoa Jetsamiin. Ei hän kestänyt, toinen sai vihata häntä typeryytensä takia. Se olisi Jetsamille täysin oikeutettua... Vaikkakaan Snake tuskin kestäisi sitä.

"Älä puhu paskaa", käärmepoika sihahti. Hän oli helvetin huono ihminen, eikä siitä päästy mihinkään. "Ei sun tartte sääliä mua, en mä kaipaa sitä. Et sä oo mulle mitään velkaa, sä voit ihan vapaasti haukkua mua päin näköä ihan miten tykkäät", poika mutisi tuskin kuuluvasti, ärtyneellä ja tummalla äänellä. "Sun sanoillas olis mulle väliäkin", tuo lisäsi vielä niin hiljaa, että sanat hädintuskin olivat tunnistettavissa.
"Sä voit kyllä lähteä jos sä haluat", poika sitten ärähti jo kuuluvasti mulkoillen nyt suoraan toiseen julmalla tyylillä. Hänen teki mieli lyödä, mutta sitä poika ei tehnyt. Ketä tahansa muuta hän olisi kyennyt lyömään. Ei Jetsamia... Kyyneleet valuivat pitkin poskia, poika käänsi päänsä salamana poispäin.

Jetsam kuunteli Snakea ja imi itseensä jokaisen sanan, kääntyi tähän päin rypistäen kulmiaan. Hän kuuli myös ne hiljaa sanotut. Sitten Jetsam alkoi puhua.
"Sä haluat, että mä haukun sua? Jos mä en halua sitä. Jos mä haluan olla tässä, enkä haukkua sua. Jos mä haluan vaan sanoa, että se ei ole sääliä, että mä olen sitä mieltä, että ihminen ei ole huono, vaan joskus sen teot on."

Eikä Jetsam itse kokenut olevansa millään tavalla oikeutettu vihaamaan Snakea, eikä poika todellakaan halunnut vihata toista. Ja siinä samassa toinen kääntyi poispäin. Jetsam ei tiennyt miksi, ja se jäi häiritsemään häntä.

Snake pudisti pienesti päätään kysymykselle. Poika vaikutti jopa haavoittuvaiselta, näytti sen puolen joka pidettiin usein piilossa muilta. Puolen, jota moni ei ollut tunnevammaisessa kusipäässä kyennyt herättämäänkään. Toisen sanat tuntuivat tikareilta iskettynä syvälle verinahkaan, luihin ja ytimiin asti. Poika olisi vain tahtonut painaa kädet korvilleen ja juosta pois. Ego ei antanut sellaista tapahtua tälläkään kertaa.

Tupakan natsa viskattiin helvettiin, Snaye pyyhki kyyneleitään. Vittu, miten hän pystyi tähän? Otti päähän, otti ihan helvetisti päähän. Pahispoju puri huultaan etsien katseelleen kiintopisteen vastakkaisesta suunnasta Jetsamiin nähden. Miksi jollakin randomilla jätkällä oli hänelle näin paljoa väliä? Vittu, otti päähän.

//snake, rtw-täti kertoo sulle: sä tykkäät siitä randomista jätkästä//

Jetsam hivutti itseään vähän lähemmäksi ja laski kätensä Snaken hartioille kuin yrittäisi rauhoittaa toista. Hän räpytteli silmiään kiivaasti yrittäessään pidätellä kyyneleitään, mutta pian sellainen vieri hänen silmäkulmastaan levittäen mustan rajauksen mukanaan. Hän pyyhkäisi vaivihkaa, ja sitten kämmen löysi taas paikkansa Snaken hartioilla.

Katse painettiin maahan, eikä Jetsam yhäkään osannut sanoa mitään. Hän vain katsoi maahan, eivätkä kyyneleet loppuneet. Hän itki. Jetsam potkaisi itseään henkisesti, saatanan saatana, hän itki.

- Chao komppaa rtw-tätiä <;; hieman venähti, mutta ei välitetä siitä >D -

Snake tunsi toisen kädet, ne iskivät kipiunää, sytyttivät paidan ilmiliekkeihin. Snaken olisi tehnyt mieli ravistaa ne pois, jostain syystä poika ei kuitenkaan tehnyt sitä. Hän piti siitä, hän piti toisen kosketuksesta ja läheisyydestä vaikkei olisi saanut. Hän oli likainen, alhainen olento, jonka lähelle kenenkään ei ollut hyvä tulla, saati sitten jopa pyrkiä. Jetsam taisi olla hyvinkin itsetuhoista tyyppiä... Ja Snaye ei edes ollut lyönyt tuota, eikä haukkunut. Normaalissa tilassa kaikki tuo olisi jo tehtyä... Niin, normaalissa tilassa häntä ei olisi suudeltu, eikä hän olisi kailottanut tartuntaansa... vittujen vittu. Tai oikeastaan ei... Eikun helvetti, mitä hän taas sekoili?!

Toinen ei tehnyt enää mitään, minkäolisi kai pitänyt olla hyvä juttu... Ei se ollut. häntä koskettavat kädet tuntuivat hyvältä, Snake tahtoi enemmän. Ei olisi saanut tahtoa, mutta millonpas pahispoju tekikään juttuja joita sai tehdä.. Erittäin harvoin.
Mustatukka kääntyi ympäri ja kietoi kätensä Jetsamin ympärille puristaen tuon paitaa selkäpuolelta väkivalloin nyrkkinsä sisään. Rajusti, väkivalloin, joskin hyvin kokemattomasti, poika repi huulillaan toisen huulia. Hän tunsi kyynelet toisen poskilla, kyynelet valuivat alas hänen omiltaankin. Se ei häirinnyt, se oli vain sivuseikka. Irtauduttuaan kosteat vihreät silmät katsoivat kiiluen toisen silmiin. Piilolinssit eivät pitäneet kyynelistä..

"Miks helvetissä sä teet mulle näin?", Snaye kysyi tarkentamatta tarkoituksiaan. Poika vain painautui toiseen kiinni, repi tuon kiinni itseensä. Snake kun ei osannut olla hellä saati huomaavainen, vaikka hyvää tarkoittikin.

Taas Jetsamia suudeltiin, ja hän vastasi. Hän painautui vielä lähemmäs Snakea, jos se nyt oli ylipäätänsä mahdollista. Jetsam nautti tästä paljon enemmän kuin hiljaa vieretysten itkemisestä, mutta ei voinut olla ajattelematta, että jotain oli vielä tulossa, kysymys tai haukut, jotakin muuta. Pessimisti hänen sisällään nosti päätään ja sanoi että tuo vain haluaa leikkiä sinulla, mutta Jetsam työnsi sen kauas pois eikä jaksanut enää kuunnella. Hänen kätensä kiertyivät Snaken ympärille. Ja sitten sekin hetki oli jo ohitse.

"Miksikö?" Jetsam säpsähti kysymystä, "miksi mä teen sulle näin?"
Hänen kätensä olivat edelleen Snaken vartalon ympärillä ja toisen kasvot liian lähellä, Jetsamia värisytti.

Jetsam tuntui niin helvetin hyvältä siinä, kiinni hänessä. Hetkittäin poika jopa unohti, ettei näin vaan saanut tapahtua. Koska hän, helvetti vie, välitti tuosta pojasta jota ei edes kunnolla tuntenut. Snake ei yleensä välittänyt ihmisistä, ja ne joista välitti olivat olleet hänen elämässään monia monia vuosia... Tilanne oli siis ymmärrettävästi outo tuolle tunnevammaisuutta lähentelevälle narkomaanille.

"Ni", poika huokaisi hiljaa käheällä äänellä. "Sä olet ihan outo. Yleensä mä vaan hakkaan kaikki, jotka tulee yllättävästi lähelle. Miks mä en voi vaan hakata sua sairaala kuntoon? Miks mä en pysty siihen, miks sä teet mulle näin?" Snake puhui harvinaisen paljon putkeen. Hän halusi tietää, miksi juuri Jetsam syrjäytti kovis Snaken ja sai esille jotain uutta ja tuntematonta. Pahis oli ihan hukassa omassa itsessään, hän ei tuntenut itseään, oli kuin joku muu. Ja se tuntui niin syntisen hyvältä kaikessa pelottavuudessaan.

"Koska sä pidät musta", kuiskasi Jetsam ääni särähtäen heikosti, painoi toisen huulille suukon. Hän tapaili hymyä ja pyyhki kyyneleitä poskiltaan, varovasti hän teki niin myös Snakelle. Jetsam itsekin tiedosti välittävänsä Snakesta, se vain oli hyvin vaikea sanoa. Hän oli kuin huumautunut saadessaan taas olla toisen lähellä ja koskea kunnolla, hän imi itseensä kaikki sanat mitä toinen suustaan oli päästänyt.

"Ja Snake", poika sanoi toisen nimen, "niin käy joskus. Vähän huonosti sanottu mutta se on totta", hän alkoi puhua. Hymy alkoi jo luonnistua, mutta silti hän nyyhkäisi hiljaa ja pyyhkäisi silmiään niin että kämmensyrjään jäi musta rantu. Vittu. Jetsam työni sen mielestään, ajatteli että meikin ehtisi korjata myöhemminkin. Nyt hänen oli kuunneltava, mitä Snakella hänelle oli sanottavaa.

Jos hän piti Jetsamista... Jos hän piti... Helvetti, Snake pyöräytti silmiään ja irvisti leikkisästi Jetsamille. Kai vain kokeillakseen. Se tuntui hieman pakonomaiselta, mutta kaipa hän tästä pian pääsisi rentoutumaan.. tai sitten ei. "Kai mä sit pidän", poika murahti. Se oli jotenkin vaikea myöntää, Snaye kun ei koskaan ollut pitänyt kedestäkään samalla tavalla kuin Jetsamista. Pitänyt. Sillä sanalla kaikki se outous hänessä kai sitten selittyi... Tai siltä pahispojusta ainakin tuntui.

"Joo", Snaye totesi katsoen poispäin Jetsamista. "Mut..." Poika pudisti hieman päätään. Hänen teki mieli sanoa suoraan Jetsamille että tuo voisi lähteä helvettiin samantien, jos ei kyennyt vastaamaan tunteisiin joita hänellä itsellään oli toista kohtaan. Snake ei tasan kestäisi sitä, että hänen tunteillaan leikittäisiin hetki kunnes kyllästyttäisiin ja sitten hänet vain hyljättäisiin. Kepeästi kuin ei mitään. Siitä poika saisi päähänsä vaikka mitä, joka normaalisti ei kävisi mielessäkään.
Snake antoi hiljalleen hellitä otteensa toisen paidasta päästi vain irti ja jäi siihen. Lähelle, muttei kiinni. Tumma, kiihkeä katse suotiin Jetsamiin.
"Älä leiki mulla", poika totesi käskynomaisesti joskaan ei mitenkään syyllistävästi. Se oli tavallaan jonkinlainen pyyntö.

Jetsam kuunteli. Hymyili jokseenkin seesteisesti ja toistamiseen suukotti tämän huulia. Hän nautti suuresti katseesta jonka Snake hänelle soi. Mutta sitten toinen siirtyi vähän kauemmas. Jetsam oli helpottunut siitä, ettei tämä lähtenyt kokonaan.
"En mä leiki", hän vastasi toiselle, "mä en ikinä vois leikkiä kenekään tunteilla."*

Hän ei kuitenkaan vielä myöntänyt pitävänsä, hän tutkiskeli ajatuksiaan ja voittaakseen aikaa suuteli toista pehmeästi huulille. Kohta hän vetäytyi hieman taaksepäin ja pää kallellaan hymyili. Katseli toista harmaanvihreillä silmillään ja pyyhkäisi kyyneleen levittämää meikkirantua poskeltaan.
"Kyllä mäkin pidän susta," sanoi Jetsam ja lopetti hetkeksi hymyilyn.
Henkisesti hän huokaisi helpottuneesti saatuaan sen sanottua, ja hymyili Snakelle uudestaan, niin kokonaisvaltaisesti kuin vain osasi.

//*niitä harvoja asioita mitä edes Jetsu ei voisi tehdä//

Snake hymyili pienesti, joskin hyvin puhtaasti. Silmät olivat kirkastuneet. Jostai kummasta, täysin selittämättömästä, syystä poika luotti sokeana Jetsamin sanoihin. Hänellä ei ollut syytä epäillä, mutta 'oikea' Snaye olisi epäillyt silti. Jetsamilla vain oli sellainen vaikutus pahispojuun...
"Hyvä", poika totesi hiljaa, käheällä, hieman karheallakin äänellä. Silmät katselivat suoraan toisen sisään, olo oli jotenkin outo. Jälleen tuo toinen poika suuteli häntä. Snake nojautui hieman toista vastasi, kokeillen nyt hellempää, haparoivaa suudelmaa. Tekniikan oppi nopeasti, joten ei Snake enää mikään surkea ollut.

Sanat, jotka Jetsam lausui hänelle päättäessään suudelman saivat Snaken sisäelimet heittämään voiltin. Poika soi myrkyllisen, kiusoittelevan virneensa Jetsamille. "Paree ni", tuo sanoi ja asensi vasemman käden sormensa toisen rintakehälle puristaen paitaa sen sisään. Mustatukka nykäisi Jetsamin kiinni itseensä vieden oikean kätensä pojan niskaan. Miten huvittava olikaan soveltaa tappelua tähän lajiin... Jotain uutta Snakellekin. Huulet hapusivat ahnaasti toisia, poika näykkäsi Jetsamin alahuulta. Irtauduttuaan Snaye nojasi otsaansa vasten toisen otsaa ja virnuili jo tutuksi tulleeseen tapaansa. Pienesti ja myrkyllisellä sävyllä, pirullisuutta kuvastaen.

Jetsam paransi asentoaan, ja nyt hän istui käytännössä Snaken sylissä.
"Voit luottaa", sanoi Jetsam, harvinaista kyllä. Luottamuksen pettäminen oli Jetsamille yleinen funktio, mutta nyt hän ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta siihen.
Toisen käsi puristi hänen paitaansa ja uuteen suudelmaan vastattiin, Jetsam hymyili hiljaa toisen huulia vasten.

Sitten toinen irtautui, ja näin teki myös Jetsam ja pisti merkille toisen hymyilevän taas.
"Myrkkykäärme", oli ainoa sana jonka hän sanoi.

- ei pitäis vastata ku viimesin manga jonka luin sattu olemaan Trophies Belong In The Bedroom... Nooh x'3 -

Jetsam totesi, että Snake kykenisi luottamaan. Ja kumma kyllä sen poika myös teki. Jetsam istui hänen sylissään, mitä ei pistetty millään tapaa pahaksi. Snaye tunsi hymyn vasten huuliaan, eikä kyennyt estämään toista samanlaista omillaan.
Snaken irtauduttua Jetsam kutsui häntä myrkkykäärmeeksi, Snake murahti epämääräisesti vastustavalla äänellä. Nurisi jotain antaen vain äänensävyjä.
Käsi toisen niskassa päätyi leikittelemään hiuksilla, Snaken hymy ei ollut kadonnut mihinkään.

Poika suuteli toisen suupieltä kokeilevasti. "Mä voisin jatkaa näin pidempäänkin...", poika sanoi katsellen huulet raollaan Jetsamia. Käsi hiuksista kulki poskelle ja siitä rintakehälle. Snaken hampaat näykkäsivät Jetsamin korvanlehteä, pieniä suudelmia ripoteltiin matkalla kaulalle. Snaye puraisi, suuteli kohtaa ja palasi huulille.

//ehkä ei :'D kuulostaa pelottavalta//

Jetsamin kädet liikuskelivat hitaasti Snaken selkää pitkin, ja hän tarkasteli toista. Kuunteli tämän nurinoita ja naurahti kepeästi.
"Hauska ääni", hän kommentoi ja hymyili leikkisästi kietoen kätensä sitten Snaken hartioille. Läheisyys värisytti häntä jollakin hyvin ihanalla tavalla, Jetsam päästi huuliltaan pienen ja kevyen henkäisyn.

"Voisitko?" hän kyseenalaisti, mutta senkin leikillään. "Niin mäkin", hän jatkoi ilahtuneesti ja taas Jetsamin kädet siirtyivät Snaken selkään toisen suudellessa hänen kaulaansa. Snaken palattua suutelemaan hänen huuliaan Jetsam luonnollisesti vastasi, ja kevyesti nuolaisi toisen alahuulta.