I long for something mystical, hysterical, dark and tantric sexual

- voin kertoa, erittäin pornoa yaoita <,x Sensitive pornograph animen kolmas osa <; Suosittelen lämpimästi 8'3 -

Snake murahti uudelleen Jetsamin kommentille hänen äänestään. Jetsam tuntui hyvältä siinä hänen sylissään, lähellään. Kaikessa outoudessaan tilanne oli niin helvetin taivaallinen...
Poika kyseenalaisti häntä, mistä Snake ei pitänyt, mutristi lapsellisesti huuliaan ja näytti syyllistävältä. Leikillään, kuten Jetsamkin. Poika kuitenkin suli hymyyn Jetsamin kertoessa, että tuokin voisi jatkaa tätä. Miten tuo nyt sitten pitäisi määritellä? Seurusteliko Snake, ensimmäistä kertaa elämässään? Ja vieläpä pojan kanssa, olipa perin outo olo...

Jetsam vastasi suudelmaan, nuolaisi hänen alahuultaan. Snake hymähti, näykkäsi toista alahuulesta ja ujutti kieltään tuon suuhun.

Jetsam raotti suutaan ja omalla kielellään kosketti Snaken samaista ruumiinosaa. Hänen kätensä liukuivat alemmas Snaken selkää pitkin. Vielä suudeltuaan Snakea hetken, hän vetäytyi.
"Nythän me ollaan yhdessä, eikö niin?" hän kysyi varmistavasti, hymyili kauniisti. Jetsamin kädet kiertyivät tiukemmin Snaken vyötärölle, ja hän nojasi otsansa Snaken otsaa vasten.

//pistän korvan taakse! voi jukra, tulipas laadukas.... :'D//

Snake antoi kaikkensa suudellessaan toista poikaa, Jetsamin vetäytymistä seuraavat sanat saivat kepeän punan snaken kasvoille. Sellaista nuilla oli tuskin koskaan ennen nähty. Snake ei punastellut, suudellut saati lausunut kauniita ja ystävällisiä sanoja. Ja tuo yksi helvetin poika tuli ja vain sai mustatukan tekemään sitä kaikkea. Pahiksen egon olisi varmasti pitänyt sellaisesta kärsiä, mutta Snakepä tunsi olonsa paremmaksi kuin koskaan. Puhtaaksi, mikä oli hyvin harvinaista, olihan hän HIV positiivinen... Ja Jetsam otti sen hyvin, Snaye oli seitsemännessä taivaassa.

"Joo", poika murahti pirren hieman alahuultaan, puna tuntui syvenevä, katse laskettiin maahan. Jostain syystä Snayea hivenen hävetti, mikä oli perin erikoista... Oikeastaan joku joka tunsi 'oikean' Snake Leen olisi voinut väittää tuota maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Snake kun oli normaalisti pahainen badass.

//oi, mun Jetsulla on kerranki johonkuhun hyvä vaikutus! 8'D//

Jetsam muisteli mielensä perukoilla, koska viimeksi oli tuntenut näin jotakuta kohtaan. Aikamäärettä hän ei saanut päähänsä, mutta melko lailla kauan siitäkin taisi jo olla. Vaikka Jetsam oli kokenut tämän ennenkin, häntä värisyttävä tunne oli silti mielenkiintoinen ja tutkiskeltava.

"Mainiota", hän kuiskasi tuo sama kaunis hymy edelleen kasvoillaan, hän osoitti sen kokonaan Snakelle, eikä hymyillyt mitenkään ilman syytä, kuten hänen monesti oli tapana. Jetsam nosti toisen kasvot leuasta, katseellaan rohkaisi. Ja jälleen painoi huulensa toisen huulia vasten, suuteli häntä hitaasti. Tuon jälkeen hän taas vetäytyi vain katsoakseen Snakea ja tämän silmiä.

- Hehee, ja kerrankin peli jossa Snake ei lyö ketään tai edes suunnittele sellaista!! >D -

Snake hymähti pienesti. 'Mainiota' kuulosti oikeastaan aika koomiselta, mutta Snaye ei nauranut tai mitään. Hän oli liian keskittynyt Jetsamiin tehdäkseen mitään muuta kuin katsella toista. Hymy repi jotain sisällä, mutta se tuntui niin laittoman hyvälle... Snake uskoi näyttävänsä typerältä pennulta, muttei ihme kyllä korjannut ilmettään vähemmän avoimeksi saati torjuvaksi kuten yleensä. Jetsam tarttui häntä leuasta ja katseli, Snake kohotti leukaansa kuin koira ja raotti hieman huuliaan. Sitten hänen oma alistuva käytöksensä alkoi ottaa poikaa päähän ja ilmeeseen lisättiin se myrkyllinen hymy joka toi poikaan sentään jonkinmoista asennetta.

Mustatukka tunsi jälleen huulet omillaan, joskin tapa jolla se tehtiin oli erilainen, hellempi, herkempi? Hitaampi ainakin. Snake vastasi suudelmaan jopa jotenkin omistavaan sävyyn, varmemmin. Se ei tuntunut lainkaan väärältä, poika oli varma että kai kaiken kuuluikin mennä näin...

//jeee!//

Nyt häntä suudeltiin varmemmin ja omistavasti, pieni tyytyväinen jokin nosti päätään Jetsamissa. Hän muutti myös omaa otettaan varmempaan suuntaan. Hän ei halunnut avata silmiään, toivoi että tuo hetki olisi ollut ikuinen. Jetsam suoristi vähän asentoaan palaten sitten suutelemaan taas Snakea, kietoi kätensä lujemmin tämän ympärille.

Jetsamin päässä risteili iso liuta hyvinkin sekaisia ajatuksia ja sanoja, Snakea ja vähän lisää sanoja. Paljon Snakea. Poika tunsi olevansa kuin liekeissä. Olisi hän halunnut koskea Snaken hiuksia, mutta edellisen kokemuksen jälkeen hän päätti kuitenkin pitää kätensä poissa hiuksissa, niiden rasvaisuus nimittäin tuntui käteen lähinnä inhottavalta, kuin käden olisi työntänyt kylmään ruokaöljyyn. Jetsamilta pääsi pieni hymähdys Snaken alettua kunnolla oppia suutelemista, ja hän hymyili. Ei hän jaksanut välittää Snaken HIV:stä. Hyvä että kertoi. Jetsam ei jaksanut juuri nyt välittää. Häntä ei huvittanut. Ajatella voisi myöhemmin.

Snake oli hetki hetkeltä vain varmempi siitä mitä teki, kokeili oikeastaan erilaisia suutelutekniikoita. Mustatukka hymähti vasten toisen huulia, ja vaikka olikin yhä nälkäinen, juopunut Jetsamista tuo vetäytyi kauemmas. Hetken mielijohteesta Snake käänsi asetelman kaataen Jetsamin maahan joskaan ei yhtä väkivaltaisesti kuin häneltä olisi saattanut olettaa. Snaye istui hajareisin toisen lantiolla nojaten käsiinsä, jotka asetti molemmin puolin Jetsamin hartioita. vino hymy kareili kasvoilla. Hänellä ei ollut tarvetta tai edes halua mennä mitenkään niin sanostusti pitkälle toisen kanssa, hän vain nautti saadessaan läheisyyttä. Suudelmia ja halauksia, sitä että tunsi toisen tässä.

Poika kumastui suutelemaan huulia, teki sen kiduttavan hitaasti, nauttien ja silmät suljettuina. Tahtia hidastettiin kokoajan enemmän, joskin Snake syvensi suudelmaa. Lopulta poika veti kasvonsa pois ja avasi silmänsä, seuraili niillä toisen pojan kasvoja ja hymyili. Hänellä oli jotenkin pikkupoikamainen olo, hän voisi tyytyä jopa pelkästään siihen, että saisi pitää toista kädestä kiinni. Niin tyhmältä kuin idea vain kuulostikin... Snaye hieraisi nenällään toisen nenää ja naurahti, suukotti vielä nopeasti huulia ja kohtotti asentonsa istuvaksi vain katsellen poikaa allaan. Hän ei osannut sanoa Jetsamille mitään, vaikka mieli olisi tehnyt.

//oi vitsi mä odotin tota! 8D//

Tuntiessaan maan selkäänsä vasten Jetsam ei voinut kuin hymyillä, ehkä hieman typerästi, mutta hän ei antanut sen haitata. Hän näki Snaken kasvot aivan edessään ja sitten hänen huulilleen painettiinkin jo kiduttava suudelma. Jetsam suuteli takaisin samaan tahtiin. Jo ainakin tuhannennen kerran hänen selässään kulki mielihyvän väreitä, Jetsam nautti suunnattoman paljon jo pelkästä läheisyydestä. Myöskin se, että hän tunsi olonsa jollain tapaa alistetuksi siinä maatessaan, lisäsi nautintoa entisestään.

Ja sitten Snake olikin jo noussut istumaan. Jetsam oli sitä mieltä, että tämä oli liian kaukana, siksi hän tukeutui käsiensä varaan puoli-istuvilleen.

- Mä jotenkin arvasin sen <,x -

Jetsam tuntui magneetin lailla tulevan Snaken perässä ylös, istuvaan asentoon. Ilkeähkö, myrkyllinen hymy karkasi huulille ja Snaye painoi toista väkisin selälleen ja meni itse perässä. Poika suuteli nyt jopa väkivaltaisesti nauttien tilanteesta täysin siemauksin. Snake kohotti itseään istumaan Jetsamin päälle, hivuttautui enemmän vatsalle, painoi toista hartioista vasten maata.
Vasen käsi pysyi siinä, oikealla kämmen selällä sipaistiin poskea, sormet siirtyivät hyväilemään ja tunnustelemaan toisen kasvoja. Sen jälkeen hiuksia. Yhä poika hymyili myrkyllisellä tavalla kallisti hieman päätään.
"Helvetti mä pidän susta. Enkä mä edes tiedä susta mitään", tuo sitten sanoi hieman ajatuksissaan katse Jetsamin huulilla. Poika puri kevyesti omaa alahuultaan.

"Sussa vaan on jotain mitä muissa ei ole. Sä aiheutat mussa kaikkea, mitä kukaan muu ei ole koskaan saanut aikaan. Sä teet mulle juttuja, joita mulle ei koskaan kukaan ole tehnyt..."

//yhyähää olen ennalta-arvattava!//

Uusi, raju suudelma päättyi. Jetsamin silmät pysyivät auki puoliväkisin Snaken koskiessa hänen kasvojaan ja hiuksiaan. Hän toisaalta olisi halunnut sulkea silmänsä ja vain nauttia Snaken kosketuksesta, mutta hän halusi nähdä toisen. Jetsam hymyili kauniisti, se oli vastaus Snaken hymyyn, joka pojalle ominaisesti oli yhä se myrkyllinen. Jetsam piti siitä, kovastikin, ja hetki hetkeltä vain enemmän.

Jälleen Snaken puhuessa Jetsam imi itseensä joka sanan. Hymy oli hänen kasvoillaan oli vaimea, mutta kuitenkin jollain tapaa tunteikas. Jetsam katsoi Snakea.
"Kyllä sä saat tietää musta. Mutta haluan mäkin tietää susta asioita", hän sanoi ja kietoi kätensä Snaken yläselkään, "ja arvaa mitä? Mäkin pidän susta. Paljon. Todella todella todella paljon."

- ahahaa, et varsinaisesti <;; -

Snake otti Jetsamin sanat lupauksina. Hän saisi tietää toisesta... Mustatukka liki kehräsi toisen jatkaessa. Tuntui niin lamaannuttavan hyvältä kuulla se, kun sanottiin suoraan että pidettiin toisesta. Jetsam piti hänestä... Kukaan ei koskaan pitänyt Snayestä. Snake oli aina ollut se kiukkuinen poika joka puri kun tultiin lähelle.
He olivat Sevenin kanssa yhdessä yksi. Seven se kiltti, mukava, ystävällinen tyyppi, pasifisti ja absolutisti. Positiivinen napa. Snake taas... Noh, oikeastaan suorastaan vastakohtainen kaksoisveljeensä verrattuna. Ja silti he olivat aina tulleet hyvin juttuun keskenään, heillä oli jokin outo yhteys. Joka kuulemma oli yleistä identtisillä kaksosilla.

"Miksi sä pidät musta?", poika kehräsi kiinnostuneena oikeasti. Hän ei oikein osannjut käsittää syytä, Snake kun oli kuitenkin kaikinpuolin täydellisen epätäydellinen yksilö.

"Ai että miksi?" Jetsam hymyili. Hän katsoi Snakea silmiin, ja koetti kädellään tuon poskea. Sitten hän hengitteli hetken paikallaan katsellen Snaken kasvoja; silmiä, huulia. Hän ei keksinyt vastausta. Hän piti Snakesta, mutta miksi. Ja hän suuteli Snakea jälleen aikaa voittaakseen. Irtauduttuaan Jetsam huokaisi.
"Kuule, mä en osaa sanoa kunnolla. Sä olet mieletön. Vedit pään sekaisin melkein heti. Sun hymy. Mä pidän siitä. Mulle ei ole ennen käynyt näin. En mä ole koskaan alkanut kenestäkään pitää näin nopeasti. Snake...", puhui Jetsam ja hymyili lopussa, "ja sussa on muutenkin vain jotain kiehtovaa. Ota kaikki mitä mä sanoin, kohteliaisuutena."

Ja Jetsam hymyili vilpittömästi.

Snake ei kavahtanut Jetsamin katsetta, ei tuon kättä poskellaan. Sitten poika suuteli häntä, poika murahti kuitenkin vastaten suudelmaan. Hän olisi tahtonut vastauksen...
Sitten Jetsam puhui, melko pitkään mutta Snaye kuunteli tarkkaavaisesti, hymähtäen toisen sanojen päätyttyä.
"Sä olet ihan sekaisin", poika naurahti hipeltäen toisella kädellään Jetsamin paidan rintamusta.

Toisen hymy sai aikaan lämpimän tunteen, Snakekin hymyili. Oli jotenkin niin huumaavaa ajatella, että tuo poika oli hänen... No, ehkä oli hieman typerää kuvitella omistavansa ihmisiä, mutta kuitenkin. Snake vain tunsi itsensä... onnelliseksi? Se oli hyvinkin harvinaista, sitä ei todellakaan sattunut usein. Ainakaan muiden ihmisten kanssa. Muut elävät vain ärsyttivät, ansaitsivat saada turpaansa.

"Sekaisin?" toisti Jetsam hilpeästi laskien edelleen Snaken niskan läheisyydessä lepäävät kätensä alemmas, tuon ristiselkään, "sovitaan sitten niin. Montakohan kertaa sä olet ton jo mulle sanonut?" hän jatkoi kasvot hymyssä. Toisen käsi nyhräsi Jetsamin rintamuksella. Poika oli melkein huumaantunut, niin suuresti hän nautti tästä läheisyydestä. Hymyileminen ei loppunut, Jetsam ei voinut lopettaa. Eikä kyllä olisi halunnutkaan. Hän halusi näyttää sitä, että oli onnellinen ja iloinen. Hän halusi näyttää sen Snakelle.

Sitten Jetsam liu'utti kätensä pois Snaken selästä tukien itsensä taas puoliksi istumaan.
"Kerro mulle kaikki. Susta", hän enemmän käski kuin pyysi, "mä haluan tietää."

"En mä tiedä, varmaan aika monta..." Tukko Jetsamin hiuksia oli joutunut Snaken sormiin pyöriteltäviksi, tummuneella, käheällä äänellä lausutut sanat särähtelivät jossain toisen pojan korvan tienoolla. Tuon friikkipojan kädet liukuivat Snayen ristiselkään, mustakissa miltei kehräsi mikä oli siltä paljon vaadittu. Jetsam karkasi kauemmas, jostain syystä Snake ei estänyt tuota. Mustatukkaisen rasvalettisen pojan rakastama toinen mustatukkainen poika tuki itsensä istumaan, katsoi tappavan kauniilla silmillään Snakeen ja kidutti narkkaria täydellisesti. Tästä aineesta, kuten muistakaan, poika ei tahtonut vieroitushoitoa... Puoliksi suljetut silmät avattuun hitaasti käskevien sanojen mahdista. Snake hymyili kieroutuneesti, hän piti siitä että Jetsam oli nimenomaan käskenyt eikä pyytänyt. Se oli jotenkin... Tiedä sitä sitten mitä mutta olipa kuitenkin. Snake kostutti huulia kielellään ja näytti miettivältä.

"Mä... En mä tiedä. Mä olen alkoholisoitunut narkomaani, kaikinpuolin paha ihminen. Mulla on iso perhe. Vanhin velipuoli istuu kakkua linnassa, joku ryöstö ja/tai pahoinpitely syyte, toisiks vanhin isovelipuoli vaan on, isosiskopuoli... Sekin vaan on, sitäpaitsi ne seurustelee keskenään, Mila ja Destiny. Toinenkin isosiskopuoli vaan on, tosin sen seurusteluista en tiedä. Sit mulla on sekopää kaksoisveli joka tekee duunia, sit kaks pikkusiskoa jotka nekin vaan on.. ärsyttäviä ainakin jos ei muuta. Aika sekavia ihmisiä kaikki, ei niinkään mielenkiintoisia", Snake selitti. "Mä olen ärsyttävä, väkivaltainen. Ihmiset vaan ärsyttää mua ja... Niin. Ja mä soitan kitaraa. Enkä ole mielenkiintoinen persoona", poika julisti ja sulki sitten suunsa vahvistaakseen tarinan loppuneen. Katse ei karannut Jetsamista. "Kerro itse kaikki susta."

Joka sanan Jetsam kuunteli. Tällä kertaa hän oli aidosti kiinnostunutkin. Toki, kyseessähän oli hänen poikaystävänsä (miten hyvältä tuntuikaan saada todella ajatella niin), kaikin puolin hyvin kiinnostava ihminen.
"Sulla todella on iso perhe", hän totesi Snaken lopetettua. Hymyili hänelle. Miten toinen osasikaan tuon, pystyi tähän kaikkeen. Friikkipojan pää oli aivan pyörällä. Sekaisin, kuten tuo hänen päällään kautta sylissään istuva poika olisi sanonut.

"Soitathan sä mulle joskus?" kysyi Jetsam, ennen kuin alkoi kertoa omaa tarinaansa. "Mä oon syntyny Kanadassa, niinku sä tiedät. Sit me muutettiin melkein heti tänne. Mä itse... no, mä olen normaali ja kaikki muut on outoja", toisti Jetsam teoriansa leikkisä virne kasvoillaan, "ja ne mun koputtelut tiedäthän? Ne on pakkoliikkeitä, mulla on ollu niitä ihan pienestä asti. Mut se on rauhottunu tosi paljon, sillon kakarana mä potkin ja löin. Mä en oikee osaa kertoa sitä millanen mä olen, se on tosi hankalaa itse miettiä sitä kun muut kummiskin näkee sut ihan erilailla", hän selitti ja tiesi ehkäpä kuulostavansa sekavalta, "ja mun perhe... vanhemmat kuten nyt kaikilla. Sit mulla on isoveli, se ei kyl asu kotona enää, ja pikkusisko. Se on Sarah, se täyttää viistoista ens kesänä. Sit meil oli koira, mut se kuoli jo kauan sitten."

Jetsam lopetti hetkeksi, mietti mitä muuta sanottavaa hänellä oli.
"Joo. Mä harrastin liikuntaa, mut mä en enää jaksa. Voimistelua tarkemmin sanoen. Ja mä oon aina kirjottanut. Siitä mä en luovu."
Nyt oli kaikki tarvittava sanottu. Kyllä Snake oppisi vielä tuntemaan hänet ja tietämään enemmän asioita, kuten myös päinvastoin.

Snake kohautti vaatimattomasti olkiaan Jetsamin todetessa hänen perheensä olevan suuri. Se todella oli sitä, mikä välillä hankaloitti elämää suuresti. Suurin osa vanhemmista sisaruksista ei tosin jokapäiväisesti kotona notkunut, mikä oli vain hyvä asia. Eipä sitä tosin Snake itsekään suuremmin harrastanut, mitä nyt aina kuin pakko.

"Voin mä soittaa, jos sä välttämättä tahdot", poika tyytyi tuhahtamaan ja sulkemaan suunsa erittäin pieneen ja vaikeaan hymyyn. Muille hän olisi voinut vain haistattaa tai nauraa paskaisesti, vaikka esiintyminen olikin kivaa ei hän sitä noinvain yhdelle hengelle tahtonut tehdä. Jetsam nyt kuitenkin oli poikkeus sääntöön. Poikaystävä, vaikka ajatus olikin jotenkin vaikea. Ei hänellä koskaan ennen ollut poikaystävää ollut, ei sen enempää tosin tyttöystävääkään. Ja se oli sopinut hänelle, silti.. Nyt se tuntui jotenkin niin helvetin hienolta ajatukselta. Kenties.. ihanalta..? Niin siirappiselta kuin kyseinen ilmaisu kuulostikin.
Snake kuunteli toisen pojan tarinaa itsestään silmät puolittain ummessa, katse Jetsamin kasvoissa, silmissä ja huulissa. Ja vaikka hän hän tahtoikin keskittyä kuuntelemaan oli hänellä kokoajan käsittämätön halu painaa huulensa toisen huulille ja vaatia tuolta kunnon suudelmaa. "Et sä ole normaali, sä oot ihan sekaisin", Snake puuskahti välikommenttina Jetsamin toistetulle teorialle, joka kaikessa mielipuolisuudessaan kuulosti ihan järkeenkäypälle.
Jetsam kertoi paklkoliikkeistä, joihin Snaye nyökkäsi. Olihan hän niihin huomiota kiinnittänyt. Joskus ne olivat jopa ärsyttäneet häntä tunneilla, mutta silloin oli saanut tyytyä puremaan kynää kun ei kertakaikkiaan enää kärsinyt yhtäkään tunnilla aiheutettua mellakkaa. Ja silti... Hän ei ollut koskaan kiinnittänyt suuremmin Jetsamiin huomiota. Mitä luonnonvarojen tuhlausta...

"Sä oot sekaisin", Snake totesi totisena katse Jetsamin silmissä tuon kertoessa liikunta harrastuksestaan. Itseään häntä ei liikunta sinänsä kiinnostanut, vaikka lihasta jonkin verran löytyikin. Mikään huomattava massa se ei kuitenkaan ollut. "Ja mä käytän termiä sekaisin siihen asti, että mä opin sanomaan jotain kauniimpaa."

Snake painoi Jetsamin taas vasten maata, joskin tälläkertää vartalollaan asettaen kyynärvartensa toisen pään molemmin puolin painaen suunsa toisen huulillekiihkeään suudelmaan.

"Kyllä mä välttämättä haluan", oli Jetsam varmentanut ennen kuin aloitti kertomustaan. Sitten kyseenalaisen tarinan loputtua kommentoi Snake hänen olevan sekaisin. Ehkä toinen oikeasti olikin tuota mieltä. Eipä Jetsamia haitannut, vaikka hän pitikin itseään aivan täysjärkisenä.
"Ja sekaisin on ihan hyvä, kunnes keksit jotain parempaa", sanoi Jetsam hilpeästi. Sitten häntä suudeltiin taas, nyt hyvin kiihkeästi. Jetsam vastasi samalla temmolla suudelmaan, jonka toinen poika hänelle soi.

"Mennään pois täältä", hän ehdotti tuon suudelman loputtua.

//lyhyttä taas yhy//

Snake naurahti. Sekaisin oli nyt jo ok, mikä oli huimaa edistystä. Kai. Snaye meinasi vastata kertomalla jälleen Jetsamille, että tuo oli sekaisin, mutta sulki vain suunsa.
Se olisi alkanut kuulostaa jo todella typerältä. Hokea nyt yhtä lausetta kokoajan. Kun nyt ei edes muuta osaisi sanoa.

"Minne?", Snake kysyi kierähtäen kissamaisen ketterästi pois Jetsamin päältä nousten sitten jaloilleen. Käsi ojennettiin automaattisesti toiselle, jotta Snake saisi auttaa tuon ylös. Koskaan ennen sellainen ei ollut käynyt edes mielessä... Kumpi tässä nyt olikaan enemmän sekaisin Jetsam vai hän itse?

- baa~ -

Minne. Upsis, sitä Jetsam ei ollutkaan ajatellut. No jaa, kyllä sitä jotain keksittäisiin. Jetsam tarttui Snaken ojennettuun käteen, veti itsensä ylös muttei päästänyt irti. Koulu ei silti ollut mikään kiva ympäristö mihinkään.
"Mennään käymään meillä, voidaan jättää meidän tavarat sinne", keksi Jetsam lopulta, "ja keksitään sitten jotain parempaa. Kelpaako?"

Sitten hän alkoi miettiä, mihin ihmeeseen kamansa oli jättänyt. Aulaan kai, naulakoiden luo. Se ainakin olisi loogisin paikka. Tosin Jetsam ei ollut oikein varma, oliko yleensä kovin looginen. Hän nytkäytti pari kertaa päätään, ja hymyili Snakelle.

//haluan että ne menee käymään jetsamin kotona koska mulla on niin mainio idea... XDDDD repeät sille kyllä//

- kuulostaa pelottavalle xDD -

Snake hymähti, eikä hänkään päästänyt irti kädestä. Jetmanin sanat saivat vain nyökkäys reaktion. Ei Snayellä parempaa ideaa ollut ja Jetsamin tahdosta oli lyhyessä ajassa nähtävästi kehkeytynyt Snaken laki... Mikäs siinä sitten, sille ei mahtanut niin mitään.
"Kelpaa hyvin.."

Snake katsahti ylös katsomoihin paikantaen tavaransa, jotka oli sinne jättänyt. "Mä kiipeän noi nopeesti", poika totesi irrottaen hieman vastahakoisesti otteensa ja hypäten kaiteen yli kiiveten penkkirivejä ylöspäin noukkien tavaransa mukaan matkaten sitten takaisin alas. Hivenen jopa uhkarohkeiden hyppyjen kera. Pian poika oli taas Jetsamin luona ja nappasi tuon kädestä hymyiöllen pienesti.

//älä edes kehtaa ajatella mitään kaksimielistä, ei ei. se liittyy lähinnä seinällä kiipeilemiseen//

Jetsam jäi alas odottamaan, että Snake saisi tavaransa haettua. Hän katseli tuon uhkarohkeita hyppyjä, aika huimaa vauhtia poika liikkui. Friikkipoika hymyili. Sitten kohta oli Snake paikallaan, ja häntä napattiin taas kädestä. Jetsam pujotti sormensa Snaken sormien välistä ja suunnilleen veti tätä pois tenniskentältä.

"Meidän täytyy kyllä käydä aulassa, mun täytyy hakea myös mun kamat", hän sanoi hilpeästi kävellessään eteenpäin. Olipa koulun piha oikeasti ikävystyttävä. Jetsam tajusi sen noin viidennensadannentuhannennen kerran. Olipa puskissa sentään etanoita, jotka muistuttivat erehdyttävästi kemian opettajaa.

- Kyse on Snakesta, mitään seksiin liittyvää ei käynyt edes mielessä. Pikemmin pinkkiä ja röyhelöitä. -

Snake asetteli sormensa limittäin Jetsamin sormien kanssa ja hymähti. Sitäkin oli sattunut harvinaisen paljon tälle päivää...
"Käydään, jos pitää", Snaye tokaisi toisen kommenttiin suuremmitta vastaväitteittä.

"Asutko sä kaukanakin?", Snake kysyi katsahtaen Jetsamiin. "Ihan sillä, että haluatko moottoripyörän kyytiin?", poika kysyi. Hän oli viimein saanut Oxin avustamana kallokuviot mustaan tankkiin niin, että oli niihin edes jotenkuten tyytyväinen. Kyllä sillä Jetsamia kelpaisi kyysätä, joskaan kypäriä ei ollut kuin se yksi.

//oo 8D pinkki on kiva väri muuten. tämä menee vähän nopeasti joten se tarkoittaa jonkunlaista hittausta mutta toivon mukaan se ei haittaa//

Snake oli hymissyt paljon, sen Jetsam tajusi. Hän oli tyytyväinen siihen, että tajusi jotain näinkin tärkeän epätärkeää. Jos hän olisi maininnut siitä, olisi toinen poika varmasti sanonut jotain johon olisi sisältynyt sana "sekaisin". Hän hymyili itsekseen ja matka jatkui koulun aulaan, josta Jetsam kävi poimimassa laukkunsa. Laukun alasyrjä oli pölyinen, hänellä ollessa tapana raahata sitä perässään. Nyt hän kuitenkin nosti sen olkapäälleen, ulkona ei raahattu. Liian karkea alusta. Koulun lineumlattioilla se oli paljon käytännöllisempää.

"En mä kovin kaukana asu", hän sanoi Snakelle, "mutta on sille joku matka."
Ehdotettiin kyytiä, eikä Jetsamilla ollut mitään sitä vastaankaan.

- totta <,x hitit on ihan ok, joskus jopa hyvä. Kukaan ei jaksa pelata peliä jossa jokainen pienenpienikin yksityiskohta pelataan <: -

Jetsamkin sai tavaransa haettua ja kertoi sitten, ettei asunut kaukana. Jonkun matkan päässä kuitenkin ja kyytiin ei sanottu vastaan. Snake virnisti itselleen omaiseen tyyliin. "Mulla on tosin vain yks kypärä", poika tokaisi sipaisten likaisia hiuksiaan silmiltä. Hän voisi jossain vaiheessa ne jopa pestäkin.
"Sä saat sen", Snake jatkoi ja ohjasi Jetsamia kädestä yhä kiinni pitäen kohti koulun parkkipaikkoja. Sieltä silmäterä löytyi minne se oli jätettykin, kiiltävänä ja uutena.

Snake irrotti otteensa toisesta ja heitti tuolle mustan kypärän toivoen syvästi Jetsamin saavan sen kiinni. Snake itse heitti itsensä prätkän selkään tukien sitä vielä jaloillaan. Moottori käynnistettiin.
"Pidä sit musta kii", Snaye tokaisi virnistäen pienesti. Hän voisi jopa piruuttaan ajaa väärää reittiä, jotta saisi tilanteen pitkittymään. "Selitä kuitenki eka hieman tarkemmin missä sä asut", Snake pyysi.