I'm losing my mind, baby just give me a sign (k18)

Toinen kielsi Romeota lähtemästä, poika vain katsahti tuohon suoden pienen hymyn. "Kai mä sit jään, kotiin mulla ei asiaa ole ja Joelilla on varmasti muutakin tekemistä", poika totesi. Andrew tuijotti silmiin huulet yhdessä aikomatta vastata esitettyyn kysymykseen. Rastapää hymyili hieman toista mihinkään pakottamatta. Romeo oli jo varma, ettei toinen vastaisi hänelle lainkaan, kunnes heitti vastakysymyksen. Retorisen kai, joten eipä siihen rastapää mitään vastannut.

Toinen palasi taas leikittelemään kädellä, jonka oli julmasti itselleen ryöstänyt. Toinen kysyi tahtoiko Romeo mitään.
"Mä voisin tahtoa käydä suihkussa", poika vastasi katsellen ruipeloa. Toinen voisi ymmärtää sen ehkä väärin, mutta ihan perus suihkussa läynti Romeon mielessä oli. Seuraa ei silti pistettäisi pahaksi.
"Enkä mä mitään tarvi. Onks teidän suihku missä?", Romeo puheli nousten istuvaan asentooen haraisten rastojaan edes hieman kuriin. Poika haukotteli hieman. Hän voisi vaihteeksi tahtoa nukkuakin.

Rastapää mietti hetken ja palasikin sitten kurottautuen andrewin puoleen suukottaen tuon otsaa, nenää ja sitten huulia. "Senkin hankala pikkupoika", Romeo huokaisi pörröttäen toisen hiuksia. "Tollasten pitäis pitää housut jalassa ja järki kädessä eikä sortua isojen ja pahojen edessä. Mä...", Romeo huokais ja naurahti sitten perään. "helvetti mä jään suhun pian riippuvaiseksi."

Andrew hymyili toiselle kun rastapää oli myöntynyt jäämään. Kädestä ei päästetty edelleenkään irti. Oli aivan mahdotonta olla koskettelemasta toista kun kerta siinä alastomana täydellisen kroppansa kanssa makoili lähettyvillä.
Romeo ei sanonut mitään ruipelon heitettyyn vastakysymykseen. Tai ei se varsinaisesti kysymys ollut, vaan oikeastaan pelkästään ainoat sanat mitä oli osannut sanoa toisen esitettyyn kysymykseen. Oli ainoastaan hyvä ettei toinen sanonut enää mitään siihen liittyen, ties minkälainen keskustelu siitäkin olisi syntynyt taas.

Toinen kertoi tahtovansa suihkuun, ilman äänensävyä, joka olisi kertonut tahtoa uudesta sessioista. Tummatukka olisi itsekin ehkä suihkun tarpeessa, muttei tiennyt uskaltaisiko tunkeutua toisen seuraan kun ei kutsuakaan tullut.
Romeo nousi istumaan ja Andrew päästi irti toisen kädestä.
"No lähin on tossa", ruipelo vastasi naurahtaen, osoittaen ovea. Hänen huoneessaan oli kaksi ovea, toinen vei käytävälle ja toinen hänen omaan kylpyhuoneeseensa. Heidän talosta löytyi yhteensä noin kuusikylpyhuonetta.
Rastapää kurkottautui vielä suukottamaan Andrewia, joka hymyili toiselle. Tällä kertaa häntä kutsuttiin hankalaksi pikkupojaksi. No kai sekin meni.
"No mä en tykkää pitää housuja jalassa", sanottiin pienen virneen kanssa. "Ainakaan sun seurassa", myönnettiin, mutta eiköhän Romeo ollut itsekin sen jo huomannut.
"Sehän olis ainoastaan hyvä mun kannalta", hymähdettiin. Rastapään lause saattoi myös vihjata sitä, ettei tämä voisi enää tämän jälkeen nähdä hirveästi tummatukkaa. Mikään ei olisi varmaan sitä kauheampaa. "Mutta sulle.. no joo. Tuskin sitä vaaraa tulee olemaa".

Andrew nousi itsekin lopulta, kokonaan vuoteelta. "Sulje silmät pervo", ruipelo käskytti, vaikkei todellakaan tosissaan - ja sen huomasi äänensävystäkin. Oli pakko heittää jotain typerää keventääkseen taas tunnelmaa kun typerä Andrew oli meinannut päästää suustaan taas tuhoavia sanoja.
Ovi aukaistiin ja valot sytytettiin. "Pahastutko jos tulisin sun mukaan? mä voisin olla nopea nii saat sitte olla rauhassa". Andrew katosi kylpyhuoneen sisälle, kaiveli heille pyyhkeet valkealle tasolle ja palasi rastapään näkyville. "Toisaalta me voitais mennä poreammeeseekin vähän rentoutumaan ja sitte nukkumaan", ehdotettiin ja jäätiin nojailemaan kylpyhuoneen ovensuuhun.

Istuvaan asentoon päästyään Romeo sai Adrewin luovuttamaan kätensä taas itselleen. Hontelompi ilmoitti lähimmän suihkun sijaitsevat ihan huoneen vieressä. Romeo naurahti, niinpä niin, oma suihku. Sitä hänen olisi varmasti pitänyt jopa olettaa...
Andrew kertoi, ettei huvittanut pitää housuja jalassa, ainakaan Romeon seurassa. Ratsapää nauroi ja pudisti hieman päätään. "Mitä sun kanssas pitäis tehdä", poika huokais hymyillen raapien sitten päätään ruskeiden silmiensä katse Andrewissa.

"Olisko se muka niinkään hyvä?", poika kysäisi. "Mun kannaltani tuskin, mut en mä tiedä.. Mä vaadin sit paljon huomiota. Saat tyydyttää mut, kun mä oon tullu susta riipuvaiseksi", tuo jatkoi naureskelevaan sävyyn. Andrew käskytti pervoa sulkemaan silmät, Romeo tiesi että huoneessa ol itasan kaksi pervoa, eikä hänellä ollut syytä epäillä Andrewin puhuvan itselleen. Huokaisten silmät sitten suljettiin.
Andrew touhusi jotain, sytytti ainakin valot ja sitten jotain muuta. Kysyi pahastuisiko hän seurasta. "En, mut ei sun mun takia mitään kiirettä tarvitse pitää", poika vastasi ja lupa akysymättä avasi silmänsä. "Oho", poika tokaisi katsellessaan kylpyhuonetta. Nooh, hänellä itsellään ei tulisi koskaan olemaan varaa tällaiseen.
"Käy se poreammekin", Romeo hymähti napaten Andrewin lähelleen suudellen tuon huulia kevyesti päästäen ruipelon sitten pois.

Selvästikään ajatus siitä, että Romeo tulisi tummatukasta riippuvaiseksi, ei miellyttänyt tätä yhtä paljon kuin Andrewia. Ja ruipeloa se miellyttäisi hyvinkin paljon. Mutta sitä onnenpäivää tuskin tultaisiin koskaan näkemään.
"Jos joskus suot mulle sen ilon nii tyydytän sut parhaani mukaan", Andrew virnisti ja antoi hymyn kaareilla sen jälkeen huulilleen.

Romeo totesi Andrewin olevan tervetullut suihkuun tämän kanssa, eikä tarvitsisi pitää kiirettä. Siihenkin annettiin vastaukseksi vain hymy. Rastapää katsoi kylpyhuonetta, niin teki ruipelokin.
"Sori täällä on vähän sotkusta", pahoiteltiin. Sotkuista ja sotkuista. Pöytätasolla oli kaikenlaista kosmetiikkaa ja hajuvesiä, ties kuinka neitimäisen kuvan se antoi pojasta. Myös suoristusrauta ja muut hiustarpeet koreilivat muiden vieressä. Siivooja ei siivonut kylpyhuonetta, koska Andrew oli käskyttänyt tämän jättämään sen hänen omaksi huolekseen. Ainoastaan pyykit haettiin tämän kylpyhuoneen korista, muuten tänne ei muut saaneet koskea.
Romeo suuteli Andrewia hellästi pari kertaa, ensin todeten että poreammekin kävisi. "Ammeeseen siis", hän hymähti ja laittoi lämpimän veden valumaan sinne. He voisivat rentoutua siinä vähän aikaan, se oli ainakin Andrewin toiveissa. Hän piti ammeessa lillumisesta, sitä hän teki aina kun oli stressaantunut tai muuten vain laiskalla päällä.
"Tahdotko sä kylpykuulia tai jotain vaahtoa?", Andrew kysyi nauraen, suukottaen sitten toisen huulia. "Laitetaanko poreilemaan vai pidetäänkö normaalina?".

Romeo hymähti toisen lupailuille parhaansa mukaan tyydyttämisestä. "Älä nyt säikähdä, mut mä tahdon muutakin kuin seksiä", rastapää hymähti pörröttäen toisen hiuksia.
Andrew pahoitteli kylpyhuoneen sotkuisuutta, mille Romeo naurahti. Sotkuista se ei ollut nähnytkään. "Älä yritä, pieni. Sä oot käyny meillä, älä väitä et tää ois sotkusta nähnytkään", poika vannotti. Toisen kylppäristä löytyi tosiaan juttuja, joita Romeo itse ei koskaan ollut edes harkinnut käyttävänsä. Hajuvettä, hiuslakkaa ja viime kerrallakin kaivattu suoristusrauta. Rastapää hymyilki ja katseli sitten pientä alastonta ruipeloa, joka laski vettä altaaseen.

"Ihan sama", poika totesi olkiaan kohauttaen toisen kysyessä vaahdosta ja kylpykuulista. "Miten sä haluat, en mä tiedä, kun en käytä kumpaakaan", poika hymähti. Tai olihan hän useammissakin allasbileissä ajautunut muutaman tytön kanssa poreammeeseen ja siihen oli tungettu vähän kaikkea. Sepä ei ollut ollut kovin viatonta touhua, sitä paitsi rastatukka oli ollut ihan perseet silloin. Niin, ja se tuskin Andrewia kiinnostaisi.
"Laita", Romeo tokaisi ja nosti itseään suukottaneen pojan syliinsä ja näykkäsi tuon alahuulta. Hymyillen poika kiepahti kerran ympäri laskien toisen taas omille jaloilleen. "Mulla on hieman univajeinen olo", Romeo naurahti.

Oli vaikea ymmärtää toisen sanoja. Miten niin tuo tahtoi muutakin kuin seksiä? Eikö Romeo nimenomaan ollut juuri se täällä, joka ei seksin lisäksi muuta kaivannut. Hiemän hämmistyneenä Andrew tuijotti toista muutaman pitkän sekuntin, kunnes virnisti ja jatkoi veden vahtimista.
"Niin mitä muuta sitten?", Andrew kysyi hieman varuillaan. Olihan sitä pakko kysyä hieman tarkennusta, ettei rupeisi kuvittelemaan omiaan. Saattaisi innostua ja toivotella taas omiaan.

Rastapää totesi, että oli ihan sama mitä veteen tungettaisiin kun ei itse kerta kumpaakaan käyttänyt. "Selvä sitten", Andrew hymähti ja valutti nestettä ammeeseen, joka alkoi vähitellen muokkautumaan vaahdoksi veden sekaan. Poreet toinen kuitenkin tahtoi, joten tummatukka asetteli poreilun päälle.
Andrew oli nostettu syliin ja hetken päästä päästetty takaisin omien jalkojensa varaan. Ruipelo hymyili toiselle, antoi nopeasti suukon toisen kaulalle. Käännös takaisin kohti ammetta päin, jonka vesi oli täyttänytkin jo melko mukavasti. Hana pistettiin kiinni.
"Mä tuun kohta", sanottiin ja tummatukka kipaisi hakemassa kännykän kylpyhuoneen pöydälle. Sen olisi parasta pysytellä lähistöllä, nyt kun akkukin oli jo lähes täynnä. Ei kannattaisi antaa Dannyn odotella kauaa tämän soitettua, muuten saattaisi käydä huonosti. Ainakin mukavat huudot tulisi.
"Et oo ainut. No pian pääset nukkumaan, mutta jos aiot nukkua mun sängyssä niin vaadin päästä kainaloon, ainaki hetkeks".
Andrew astui ammeeseen ja pujahti yhteen kulmaan istumaan. Vesi oli ihanan lämmintä. Katse kohdistui Romeon kasvoihin. "Vaikka mulla on täällä.. vähän kaikkea nii mä en oo mikään pilalle lellitty", ruipelo kertoi. Pakko oli sekin nyt tässä mainita, ettei rastapää luulisi hänen oikeasti olevan samanlainen kuin Danny. He olivat kaksosia, mutta täysin eri luonteisia ja eipä kovin samannäköisiäkään.

Toinen kysyi mitä muuta, mutta äänen sävyä poika ei osannut tulkita. Hän luki ihmisiä harvinaisen huonosti hyväksikäyttääkseen noita. Romeo katsahti tuohon ja hymyili pienesti. "Mä olen huomionkipeä ja hellyydenkipeä kanssa", rastapää naureskeli. "Ja vapautta."
Adrew tokaisi asian kylpy vedestä olevan selvä ja laittoi sekaan jotain. Romeo ei edes vaivautunut kysymään mitä se jokin oli. Vaahtoa siitä sitten kuitenkin tuli. Hontelompi laittoi poreet päälle ja hymyili Romeolle tuon laskettua pienemmän sylistään. Voi mitä julmuutta... Jos Romeo tosiaan olisi ollut fiksu ja ajattelevainen nuorukainen, hän olisi jättäny tAndrewin rauhaan ja pitäytynyt kierrätystavarassa.

Andrew suukotti rastatukan kaulaa ja kääntyi sulkeakseen ammeen hanan. Sitten tuo lupasi palata pian ja katosi jonnekin. Ja sitten palasi kännykän kanssa, Romeo olikin jo ehtinyt unohtaa koko esineen olemassa olon...
Toinen kertoi, että Romeo pääsisi pian nukkumaan. Ja Andrewin viereen isllä ehdolla, että ruipelo saisi nukkua ainakin jonkin aikaa kainalossa. Romeo naurahti.
"Ei mulla mikään kiire nukkumaan ole. Ja totta kai sä saat nukkua kainalossa, vaikka kokoyön jos susta siltä tuntuu", rastapää tokaisi. Kai hänen olisi pitänyt yrittää vieroittaa Andrew itsestään, mutta eihän Romeo tullut mitään sellaista edes ajatelleeksi.
Romeokin päästi itsensä ammeeseen ja asettui tuokin rennosti istuskelemaan sulkien silmänsä. Että tuntui hyvälle... Toinen ilmoitti rastapään korviin kaikuvat sanat, kertoi ettei ollut mikään piloille lellitty pentu. rastapää naurahti.
"Ei sun tartte tollasta sanoa vain koska meillä eletään sossutuella pikemmin kun isän palkalla. Mä tiedän, Andrew", Romeo kertoi ummistetut silmät avattuaan katse toisen suloisissa kasvoissa. "Sä olet harvinaisen kiva rikkaaksi", rastapää naurahti ja lupaa kysymättä hivuttautui lähemmäs suudellen toisen päätä ja vetäen pienemmän vasten itseään vain pitäen lähellä ilman taka-ajatuksia.

Vai oli Romeo hellyyden- ja huomionkipeä. Tummatukka vain hymyili toiselle, niin suloista oli kuulla toisen myöntävän sellaisen. Vapauskin mainittiin. Andrew kallisti päätään ja katsahti toista.
"En mä ikinä aikois sun vapauttas viedä. En todellakaan tahdo että sä tuntisit olos vangituks tai muutakaan", ruipelo sanoi pieni hymy huulillaan, mutta kuitenkin silmät vakavina. Ja ikään kuin hänellä olisi mahdollisuus omia toinen kokonaan itselleen, siihen hän ei ikinä pystyisi. Sen pystyi ainoastaan Romeo päättämään.
"Mä oon jo tyytyväinen siihen että sä edes tuut mun kanssa ammeeseen", virnistettiin, taas suukottaen toisen poskea. "Mut ei kannata miettiä tällästä. Tuskin joudut siihen tilanteeseen että kiintyisit musta muita enemmän", naurettii vielä perään.

Rastapää antoi hontelommalle luvan nukkua kainalossa vaikka koko yön, joka kohensi entisestään toisen oloa. Romeo käyttäytyi niin kamalan ystävällisesti hänelle, puhui aina niin ihanasti.
Ihan Andrewin perässä Romeo oli astunut ammeeseen, rentoutunut. Tummatukan sanat olivat keskeyttäneet hiljaisen hetken ja tämän seurauksena myös rastapää oli joutunut avaamaan suunsa.
"En mä siihen mitenkään viitannut", sanottiin nopeasti vastaukseksi toisen omaan. Voi kamalaa, oli aivan hirveää jos Romeo luuli Andrewin kelaavan tuota rutiköyhänä ja sossurahapummina tai muuta vastaavaa. Mitenkään ruipelo ei ollut tahtonut loukata toista, joten toivottavasti niin ei ollut käynyt. Ainakaan toinen ei siltä vaikuttanut, mutta pahoillaan Andrew silti oli.
Enemmänkin hän oli tahtonut huomauttaa sen, ettei todellakaan ollut samankaltainen kuin esimerkiksi Danny.
Romeo veti Andrewin lähemmäksi itseään, ensin itse tullen tätä kohti. Päätä suudeltiin ja tummatukka asetti hennosti kätensä toisen olille.
"Mm kiitos", hymyiltiin ja painettiin suukko toisen korvaa vasten. "Sä olet... noh, en tiiä jaksatko kuunnella taas kuinka ihana oot", Andrew virnisti samalla kun kädet leikittelivät yhdellä Romeon rastalla.

Andrew vakuutti, ettei tahtonut riistää Romeolta tämän vapautta ja sulkea häkkiin kuin kauneinta laululintua. Romeo olisi vain ahdistunut, ahdistunut lisää ja lopulta ratkennut sanoen typeryyksiä ja totuuksia vasten kasvoja. Eikä rastapää tahtonut tahallaan loukata. Todellakaan.
"Sä olet yks höntti", Romeo huokaisi hyväntahtoisesti toisen ilmoittaessa, että tyytyisi pelkkään ammeseuraan. Andrew oli typerä, olisi ansainnut enemmän. Ja Romeo oli ehkä jo valmis antamaankin enemmän kuin koskaan kenellekään. Eikä hän edes tiennyt miksi näin oli.
"Pahasti näyttää siltä", rastapää suhahti hiljaa, enemmän itsekseen. Poika ei jatkanut aiheesta vaan keskittyi nauttimaan lämpimästä vedestä.

Andrew kiisti nopeasti tarkoittaneensa vedota Romeon rahatilanteeseen. Rastapää nauroi. "Älä nyt, ei sillä ole väliä. Mä pärjään ihan hyvin, mä olen siipeilijä", rastapää ilmoitti leveän virneen saattelemana. "Mun elämä on helppoa, riittää kun osaa olla tarpeeksi miellyttävä. Tiesitkös, että sitä kutsutaan myös huoraamiseksi", Romeo puheli ja suuteli toista, joka oli kiertänyt kätensä hänen olkapäilleen.
hontelompi kiitti ja ilmoitti sitten, että Romeo tuskin jaksaisi kuunnella kuinka ihana oli. Rastapää hymyili vinosti. "Jos sä välttämättä haluat pönkittää mun liian suurta itsetuntoani vielä lisää, niin kyllä mä jaksan kuulla."
Toisen sormet leikittelivät rastalla Romeon päästä, ruskeaverikön käsi liikkui toisen niskaan ja Andrew vedettiin enemmänkin tunnetasoiseen kuin fyysisesti lisää tahtovaan suudelmaan. Romeo oli jotenkin ylipuhuttavissa tänään, mutta silti hän ei tahtonut tehdä mitään mitä katuisi huomenna. Ja yleensä hän ei edes katunut mitään.

Niin keskittynyt tummatukka oli vain toisen läheisyydestä ja vedestä, ettei tiennyt oliko keksinyt omiaan kun oli kuulevinaan toisen sanovan jotakin ikään kuin vastaan siihen, ettei Romeo tulisi koskaan kiintymään ruipeloon muita enempää. Oli siis parempi pysytellä hiljaa kun ei kerta tiedetty varmana mitä toinen oli sanonut.

Jotain Romeo puhui siitä, että oli siipeilijä ja pärjäsi oikein hyvin, elämä oli helppoa jos vain osasi olla tarpeeksi miellyttävä. Andrew otti mielissään toisen suudelman vastaan.
"No kun kerta huoraamisesta puhutaan.. kohteletko sä aina kaikkia sun.. 'hoitojas' näin?", Andrew uteli. Niin, hän kun ei osannut aina lopettaa tarpeeksi ajoissa. Hän oli aivan liian utelias Romeon suhteen. Hän oli aivan liian innokas, liian lumoutunut. Ja eiköhän lisää ollut vielä tiedossa. "Tälleen.. noin.. oot tollai kiltti, ihana ja.. kaikkee". Olihan se aika laimeeta, jopa Andrewin suusta. Hän vain sattui olemaan onneton lörpöttelijä, hän ei voinut olla ihailematta ja kehumatta toista.
Rastapää lupautui olla valmis kuuntelemaan Andrewin kehuja toista kohtaan. Tummatukka hymyili toiselle. Romeon käsi ilmestyi hänen niskan luokse ja tämä vedettiin suudeltavaksi. Suudelman aikana Andrew ei jaksanut pyytää lupaa, vaan tunkeutui toisen syliin veden alla niin, että jalat kietoutuivat tämän alaselän luokse.
Suudelman jälkeen poika painoi poskensa toisen olkapäätä vasten. "No mä varmaan sitte turhaa alan tässä luettelee kuinka täydellinen sä oot.."
Pää nostettiin ylös, suudeltiin toisen huulia. Sen jälkeen sormet jättivät rastat rauhaan ja sormi alkoi taas piirtelemään toisen alahuulen rajaa. "Ois varmaan kiva olla sä", kuiskattiin toisen kasvoja vasten, silmät kohdistuneina sormeen ja alahuuleen.

Andrew otti puheeksi, näin huoraamisesta puhuttaessa, sen kohteliko rastapää näin kaikkia hoitojaan. Romeo oli jo kysymässä mitä toinen tarkalleen ottaen tarkoitti, kun tuos selvensi. Oli kiltti ja ihana ja kaikkea. Romeo naurahti, jäi sitten miettimään oliko. Ei, ei hän ollut. Ainakaan kiltti. Aina ei vain jaksanut.
"Tietyissä määrin... Riippuu siitä mitä sä tarkotat", rastapää sanoi. "Enkä mä.. No, en mä mielestäni kiltti ole", poika hymähti. "Mutta sä haluaisit olla poikkeustapaus?", rastapää uteli suukottaen toista poskelle. Jos tuo tahtoi olla, ei Romeo voisi myöntää tuolle tuon olevan sitä. Toisaalta... Kukapa ei olisi tahtonut olla?

"Aivan", poika hymähti ja keskittyi toista suutelemaan. Andrew siirtyi Romeon syliin, eikä sitä pistetty pahaksi. Toisaalta, pitäisi otaa rauhallisesti, ettei innostuisi liikaa. Seksi poreammeessa oli... No, mikäs siinä, mutta pitihän heidän yrittää säästää itsensä toisen raivokkaalta isoveljeltä, jolla oli pakkomielle yrittää teurastaa Romeo.
Tosin, melkeimpä ihan syystäkin...

"Mä tarkoitan... no emmä tiiä..", Andrew naurahti. Mitä hän mahtoi tarkoittaa? Sitä oli vaikea itsekään ymmärtää. Romeo sai kuin saikin hänen ajatukset ihan sekaisin. Miten hän edelleen oli niin lumoutuneena toiseen? Täysin käsittämätöntä, naurettavan käsittämätöntä, miten tuntuikaan koko ajan enemmän ja enemmän tunteiden nousevan pintaan. Andrewin puolelta siis.
"Mun mielestä sä oot", sanottiin päättäväisesti. "Ja musta olisi enemmän ku ihanaa olla poikkeustapaus", tummatukka hymyili. Hän ei sitä kuitenkaan vaatisi, ei todellakaan edes uskaltanut odottaa. Koko ajan oli se riski, että Romeo vaikka huomenna, no miksei jo vaikka tänäänkin, ilmottaisi ettei Andrewin seura kiinnostanut. Joo, eihän se ajatus missään vaihteessa tahtonut poistua mielestä. Koko ajan siitä jaksattiin jankata.
"Miks sulle ei riitä yks ihminen?", Andrew kysyi yhtäkkiä. Mistäköhän sekin kysymys taas tuli.

Suudellessa kädet karkasivat taas toisen rastojen luokse. Koko ajan oli pakko jotain kosketella tai näprätä. Romeosta oli vaikea päästää irti. Sormet nappasivat toisen rastan taas kynsiinsä ja lähtivät leikittelemään sillä.
Huulet erotettiin toisen omista, suukko leukaan. "Noh.. ootko sä vielä tulossa mun kanssa joku kerta leffaan? mä tahtoisin edelleen kovasti toteuttaa sen mun toiveen", virnistettiin ja ruipelo lähti hivelöimään toisen komeaa rintakehää.

Andrew ei kuulemma tiennyt mitä tarkoitti ja ilmoitti sitten, että tuon mielestä Romeo oli kiltti. Rastapää hymisi ja silitteli toisen poskea. Ei, jos Romeo olisi ollut kiltti hän olisi mukisematta tyytynyt yhteen ilman minkään sortin kierrätystä. Ja kuten arvattu, ilmoitti hontelompi, että poikkeustapauksena oleminen olisi ollut ihanaa. Rastapää vain virnisti, ei sanonut mitään siihen suuntaankaan, että toinen olisi muista poikennut.
Sitten Andrew yllättäen kysyi Romeolta miksei hänelle riittänyt yksi, käsi toisen poskelta valahti veteen ja ruskeat silmät jäivät tuijottamaan toisen omia. Poika kohautti olkiaan ja hymyili pienesti.
"En mä tiedä. Jos mä olen yhden kanssa, mä en voi olla toisen. Ja jos se toinen sattuis haluttamaan enemmän ku se eka, mut eka on mukavampi niin ois aika paska homma", tuo selitti olkiaan kohauttaen. "Joten miks mä en sais ottaa molempia? Toisen kanssa olis hyvät keskustelut ja ihan kivaa seksiä ja toisen kanssa kiihkeetä seksiä ja vähemmän puhetta. En mä osaa tyytyä vain toiseen."

Romeo palasi suutelemaan huulia ja Andrewin kädet leikkivät rastoissa. Toinen karkasi huulilta ja suukotti Romeon leukaa. Andrew uteli vielälö Romeo oli valmis leffaseuraksi.
"Joo", Romeo naureskeli. "Joku leffa, joka aiheuttaa tarpeeks melua peittääkseen mun äänen alleen."

Enää ei puhuttu rastapään kieltteydestä tai poikkeustapauksista. Sinänsä ihan hyvä. Andrewilla oli niin paljon kaikkea mistä tahtoisi puhua toisen kanssa, keskustella ja tiedustella tämän elämästä. Ei hän kuitenkaan tahtoisi olla liian päällekäyvä tai saada Romeota ahdistuneeksi. Se mitä Andrew rastapäästä tiesi oli, ettei toinen pitänyt sitoutumisesta ja vaihteli niin sanottuja hoitojaan lähes päivittäin, tiesi asuinpaikan ja että Romeo piti skeittaamisesta. Muuta tummatukka ei sitten ollutkaan toisesti irti vielä saanut, eikä ehkä tulisi saamaankaan, mutta voisihan sitä ainakin yrittää. Jossakin vaihteessa.
Romeon vastaus kuunneltiin miettiväisenä. "Totta kai sitä saa ottaa molemmat jos niin tahtoo.."
"Noh - kumpaa mä sitten kuulun?" Andrew kysyi normaali sievä pieni hymy huulillaan, tiivis katse toisen komeissa silmissä. "Oonko mä kivempaa seuraa sängyssä ja muuten ihan surkeeta juttuseuraa? vai onko mun kanssa seksi vaa ihan kivaa?", poika uteli. Ehkä hän voisi parantaa suoritustaan jos tietäisi missä oli surkea.

Romeo oli edelleen tulossa leffaan, mutta leffa pitäisi tosiaankin valita hyvin. Eikä Andrew ottaisi pahalla jos salissa olisi normaalia vähemmän ihmisiä.. olisi hirveän vaikea ottaa toiselta suihin jos kaikki paikat olisivat täynnä. Ehkä joku sellainen näytös, joka oli pian lähdössä pois, sellainen, jonka kaikki oli jo nähneet. "Eiköhän jotain löydy", Andrew totesi, painaen muutaman suudelman toisen korvan lähettyville jälleen.
"Pidätkö sä enemmän tytöistä vai jätkistä?"

Romeo hymyili toisen sanoessa, että sai ottaa molemmat jos niin tahtoi. Andrew siis ymmärsi rastapään takeet vaihdella. Hontelompi kysyi sitten kumpaan kuului, Romeo nauroi. "Se oli esimerkki. ei kaikkia voi lajitella kahteen ryhmään, toiset vaan on joiltain ominaisuuksiltaan parempia kuin toiset. Ja mun tekee mieli aina välillä karata paremman luo. Se on... luonto", Romeo hymähti olkiaan kohauttaen. "Sä olet pieni petopoika, jonka kanssa on jumalaista seksiä. Sua saa naida niinku tykkää, se on ihan jees. Mut et sä kyllä mikään keskustelun ihme ole", poika nauroi. "Mut en mä syyllistäis sitä suoralta kädeltä huonoksikaan ominaisuudeksi. Sä olet suloinen ja utelias", rastapää hymähti suukottaen otsaa. "Eli kai sä kuulut ensin mainitsemaas, mä tykkään susta mun alla", Romeo totesi käheästi toisen korvaan.

Andrew sanoi, että joku löytyisi. Niin, siihen Romeokin luotti. Sitten nuorempi esitti kysymyksen Romeon mieltymyksistä. Niin... Mieluummin tyttöjä vai jätkiä?
"Molemmissa on omat hyvät puolensa. Jätkiltä saa helpommin, mutta tytön on helpompia", Romeo sanoi. "Kyllä mä joskus lapsia haluan, mut niin et mun lapsilla olis äiti toisin kuin mulla." Poika nauroi puheilleen, eihän häneltä nyt sitä oltu kysytty!
"Suhteellista, jätkistä kai, kun niiden tyydytyksestä on huomattavasti helpompi pitää huoli", rastapää tokaisi sipaisten hiuksiaan kädellään.

Romeo vain naureskeli tummatukan kysymykselle. Hän oli kuulemma puhunut vain esimerkistä. No niin, tietenkin. Eihän toki niihin kahteen ryhmään jokaista ihmistä voinut asettaa. Ruipelo sai ylleen pienen karmivan fiiliksen kun toinen puhui siitä, että välillä teki mieli karata paremman luokse. Se suorastaan aiheutti päähänpinttymäksi toisen ajatuksiin, että oli pakko tehdä jotain sen eteen ettei rastapää tahtotunut karata hänen luotaan. Mahtaisikohan se mitenkään onnistua? Andrewia ihan suututti kun hän edes pohti sellaista, minkä takia hänen oli pakko koko ajan miettiä asiaa vakavalta pohjalta? Romeo oli tehnyt selväksi, ettei ollut aikeissa antautua vain yhdelle. Se pitäisi jo vähitellen tajuta.
Seksi kuitenkin näytti sujuvan heidän välillään hyvin, ainakin sellaiseen sävyyn toinen siitä mainitsi, jumalaista ja Andrew oli petopoika. Mikään maailman mahtavin puhuja Andrew ei sitten ollutkaan. No joo, sen hän tiesi itsekin. Valitettavasti raukka ei edes uskaltanut aina avata suutaan lainkaan, koska piti vahtia sanojaan tarkasti. Hän kun oli tottunut siihen, ettei muille sanottu vastaan ja piti kiltisti pitää omat mielipiteet sisällä. Välillä, ainakin Romeon seurassa, se sääntö oli alkanut livahtelemaan ruipelon otteesta.
"Hyvä juttu, mä pidän siitä että sä olet mun päällä", Andrew hymyili. Häneltä olisi tässäkin vaihteessa tullut niin paljon kaikkea kommentoitavaa mieleen, mutta päätti tukehduttaa ne kielen alle ja valitsi sanansa tarkasti. Aihe olisi paras lopettaa tähän ennen kuin Andrew alkaisi miettimään vaihtoehtoja, miten saisi itsestään täydellisemmän rastapään silmissä.

Oli yllätys kun Romeo kertoi tahtovansa joskus lapsia. Tuo mainitsi jotain myös äitistään. Andrew ei ollut itse ikinä miettinyt tulevaisuudestaan sitä, että tulisiko hankkimaan lapsia vai ei. No ei taatusti. Jos hän ei osannut huolehtia edes itsestään niin miten sitten lapsien kanssa kävisi? Entä miten lapsien hankkiminen olisi mahdollista kun tummatukka ei ollut missään aikeissa koskea naispuoliseen henkilöön. Hän mielummin hyppäisi bussin alle kun harrastaisi seksiä tytön kanssa.
"Se kuka tulee lastes äidiks saa olla maailman onnekkain", Andrew virnisti hieman hermostunenaa, peittäen sen kuitenkin ilmeensä alle. "Mä taatusti tuu koskaa harrastamaa seksiä tytön kanssa", todettiin. Raukka oli itse niin neiti, että tarvitsi miehen vierelle turvaksi ja suojaksi. Ja seksi tytön kanssa ei varmastikaan ollut yhtä nautinnollista kuin jätkien kanssa.

Andrew veti jalkansa toisen ympäriltä, mutta pysytteli kuitenkin edelleen toisen lähellä. Hän painoi sormet toisen leualle, katse huulissa. Huulista näkyi pieni jälki tappelusta. Hennosti yksi sormi hivelöi toisen alahuulta.
"Sattuuko sua tohon? tai muualle?", tummatukka kysyi. Sekin nyt vielä. Siitä pienestä syyllisyyden tunteestakaan ei meinannut päästä eroon. Romeo oli täysin hullu uhkarohkea sekopää.

Andrewista oli hyvä juttu, että Romeo viihtyi toisen päällä. Se sai rastatukkaisen naurahtamaan jälleen... Niin, olihan se Romeolle jo tehty selväksi, että Andrew tahtoi häneltä aikaa. Ja nuorempi yritti myös väittää ettei tarvinnut sen enempää kuin sen mitäö Romeo tahtoi antaa. Se kuulemma riitti, mitä rastatukka kehtasi epäillä. Andrew olisi tarvinnut jotain vakituisempaa, Romeo oli onnistunut jo päättämään niin. No, mutta irti hän ei tainnut hontelommasta osata päästää. Ainakaan ihan vielä.
Tummatukkainen totesi, että Romeon lasten äiti tulisi olemaan maailman onnekkain. Rastatukka pudisti kevyesti päätään. "Ehkä, mut pitää olla pirun laadukas leidi. En mä silti siihenkään taida osata sitoutua... Mä haluan mun lasten äidiksi sellasen, jonka kanssa seksi on ihan kivaa, mutta jolla on mukava luonne ja taitoa keskustella. Sellanen joka osaa sit kasvattaa ne pennut", rastapää puheli ja nojautui vasten altaan reunaa.

Toinen ilmoitti, ettei koskaan tulisi harrastamaan seksiä tytön kanssa. Romeo hymyili. "Kyllä sen huomaa. Ei se kuitenkaan haitaksi ole, sä olet aivan liian suloinen ollaksesi mitenkään naisiin päin. Susta vaan ei ole naimaan ketään, prinsessa", Romeo naurahti suukottaen toista kevyesti. Kai niitäkin oli, jotka nauttivat enemmän antamisesta kuin ottamisesta. Ja saikin olla, Andrewkin oli sellainen...

Poika päästi jaloillaan Romeosta irti ja kosketti sormellaan leukaa kysyen sattuiko siihen. Romeo ei antanut aihetta huoleen, vaan hymyili pienesti. "En mä kuole pieneen kipuun, ja ne tuskin tuntuu missään", rastapää väitti, joskin hieman valehdellen. Kyllähän Dannyn iskut tuntuivat selvästi kolotuksena, mutta eipä Andrewin sitä tarvinnut tietää. Tuolle sai riittää se, että rastapää peitti kivun hymynsä taa.
"Eikä ole eka kerta kun saan turpaani, varatut tytön kun yleensä katuu poikakavereilleen tekemisiään. Ja sit niitä vituttaa ja ne päättää saada tyydytystä hakkaamalla syyllisen. joka automaattisesti olen mä, eikä suinkaan petollinen muija", Romeo tokaisi. "Niin ja sit mä osaan teloa itte itteäni.."

Hassua, että ihminen suunnitteli hankkivansa lapsia, vaikkei uskonut itsekään olevan sitoutuvaa tyyppiä silloinkaan. Tai mistä sitä niinkään tiesi, saattoihan sellainen olla yleistäkin. Andrew ei vain ollut sen kummemmin perehtynyt asiaa, hän ei edes uskaltanut miettiä niin pitkälle. Lapsia hän ei hankkisi. Danny varmaan saattaisi tarpeeksi hänenkin puolesta naisia raskaaksi, joten jos tarve oli hoitaa jotakin pienempää henkilöä, hän voisi moikata veljensä lapsia. Rakas Danny kun oli jo kahdesti pamauttanut muutaman tyypin raskaaksi. Onneksi he olivat kuitenkin päätyneet abortiin, siitä vasta kiva rähinä talossa olisikin syntynyt jos vanhemmat olisivat kuulleet Dannystä tulevan isän. Andrew ei kerta kaikkiaan voinut tajuta veljeään, eikä oikeastaan Romeotakaan. Jokaisella oli oma tapa elää elämää, omat kiinnostukset ja niin edelleen, mutta miten joku jaksoi etsiä uutta panoa illasta toiseen? Kun kerta yhdeltä henkilöltä voisi saada vakituisesti seksiä niin kuin myös hellyyttä ja muuta huomiota.
Tummatukka piti suunsa kiinni, eikä kommentoinut toisen laadukkaaseen leidiin tai pentuihin mitään.

Rastapää sanoi, että Andrew oli aivan liian suloinen ollakseen naisiin pän. Poika soi toiselle hymynsä, joka koreili hänen kasvoillaan lähes tauotta. Ruipelo oli täysin samaa mieltä asiasta, hänestä ei olisi naimaan ketää. Se olisi huvittava näky. Ja aivan karseaa. Hyi, sellaista tummatukka ei tahtonut edes miettiä.

Kipua ei kuulemma ollut, mutta siitä huolimatta Andrew suukotti hellästi toisen alahuulta ja leukaa. No joo, ehkä sen takia oikeastaan, ettei vain osannut pitää irtseään irti toisesta. Jokin vain käskytti häntä koskettelemaan, hivelöimään ja suukottelemaan toista.
"Sen takia ei kannata varattuihin koskea. Dannyki soittelee vähän väliä että on putkassa ja jonku pitää tulla maksamaa takuut että se pääsee pois. En tajuu mikä pakkomielle teillä molemmilla on ajatua vaikeuksii. Siellä puistossaki olin ihan varma ettet oo kauaa elossa ku näytit tahalles keräävän turpiis", Andrew puhua pälpätti, ajattelematta mitä sanoi. Sen jälkeen katsottiin toista varovaisesti. "Anteeks mut oon tosi yllättyny että oot kunnossa. Ihme että se oli niin tasapuolista, Danny ku usein on aina niin vahvoilla".

Samalla kännykkä rupesikin soimaan. No jo oli aikakin. Jos Danny ei soittaisi, se tarkottaisi sitä, että tämä oli tulossa millä hetkellä tahansa kotiin. Andrew hivuttautui kauemmaksi toisesta, että ylettyi pöytätasolta noukkaamaan kännykän käteensä. Dannyhän se oli. Tummatukka vastasi ja heti toinen kysyi mitä oli tapahtunut ja missä ruipelo nyt oli.
"Me vaan juteltiin, nyt oon kotona", vastattiin mahdollisimman yksinkertaisesti, ettei tarvitsisi ruveta valehtelemaan. "Monelta sä oot tulossa? miks vasta silloin? en tietenkää. Mä söin jo. Joo, kaiken", no siinä sitten tulikin jo pieni valhe. Pitäisi muistaa syödä Dannyn jättämät annostelut ennen tämän tuloa. "Mut entäs ku Melody tulee huomenna kotii? vahinko mä sitä yksin koko päivän? ei haittaa, ihan miten haluut". Andrew ei puhelunsa aikana katsonut Romeoon, että osasi keskittyä siihen mitä veljelleen sanoi. Hän ei saanut antaa aihetta toiselle epäilyyn. Huomiseksi pitäisi keksiä kunnon selitykset, ettei tulisi tapahtumaan samanlaista tilannetta enää Romeon ja Dannyn välillä. Vielä hetken puhumisen jälkeen Andrew lopulta lopetti puhelun ja iski kännykän takaisin pöydälle.
"Mähän sanoin ettei se kuitenkaa ilmesty kotii vielä aikoihin", naurahdettiin ja palattiin toisen läheisyyteen. Andrew painoi huulensa toisen poskipäille ja jälleen huulille.

Andrew suukotti Romeon leukaa ja alahuulta. "Tähän sattuu kans", rastapää virnisti näyttäen sormella suupieltään. Ei siihen nyt suuremmin mikään tuntunut, mutta eiköhän ruipelo tajuaisi rastapään tarkoitusperät. sitten toinen ilmoitti, että hakatuksi tuleminen oli tarpeeksi hyvä syy olla kajoamatta varattuihin.
"Hmm, mut ei ne lehmät aina jaksa mainita kaapinkokoisista urheilija poikakavereistaan", Romeo hymhäti suukottaen toista huulille. Niin, tai sitten mainitsivat mutta Romeo ei kiinnittänyt huomiota, kun antautui tuijottamaan muhkeita etujoukkoja.
"En mä kerjänny turpiini. Mä vain ilmoitin sille, et sulla on oikeus omaan mielipiteeseen", rastapää huokaisi. "Ja kieltämättä Danny lyö kovaa, mut en mäkään mikään untuvikko ole. En mä tykkää tapella, mut joskus on pakko. Eikä mun tarkotus oo aiheuttaa vahinkoa vaan säästää itseäni", Romeo naurahti. "Ei sun veljes saa mua hengiltä."

Andrewin kännykkä soi ja tuo karkasi vastaamaan. danny, se oli ilmi selvää. Kun toinen väitti syöneensä kaiken Romeo mutristi huuliaan. Hän passittaisi pienemmän varmasti syömään, tuo oli vähintäänkin olemattoman kokoinen. Vaikkakin ihan kaunis kroppainen hoikaksi.. Saisi tuo silti hieman lihoa, näyttäisikin paremmalta.
Kun puhelu viimein loppui Andrew ilmoitti naureskellen että tiesihän hän Dannyn jättäen tulematta kotiin yöksi. Kelpasi Romeolle paremminkin kuin vain hyvin.
"Niin sanoit", poika vastasi vetäen nuoremman syliinsä ja ujuttaen kieltä suuhun. Rastapää tahtoi tuon nyt uudestaan, kun reitti oli kerta selvä. Toisaalta, Andrew saisi mennä syömään sen mitä oli veljelleen väittänytkin. Kai Romeo oli ilkeä, mutta hänessä oli pientä huolehtivaa ominaisuutta. hyvinhyvin pientä... Tai ehkä ei.

"No voi että, anna ku mä yritän parantaa sen", Andrew hymähti, puhalsi hiljaa toisen osoittamaan kohtaan ja sen jälkeen painoi suudelman samaan kohtaan. Muutama toinenkin suukko perään. "Auttaako tää yhtään?", tummatukka kysyi, painoi toisen käden rastapään poskelle ja painoi vielä hennon, pitkän suukon tämän suunpieleen.
Romeo tokaisi, ettei lehmät maininneet poikaystävistään, mutta Andrew uskalsi epäillä sitä. Ei hän voinut olla varma mitä pojan elämässä tapahtui, mutta olihan Romeo lupautunut Dannyllekin, ettei koskisi ruipeloon mutta tässä sitä oltiin. Ja Andrew oli huomioinut, että toinen sanoi jotain ja teki toista. Joka oli oikeastaan aika hurmaavaa, tiedä sitten miksi.
"Kiitos, se oli kultasta. Mut mä kyl mielummin pitäydyn samassa mielipiteessä Dannyn kanssa, jos se on muuten vaarantaa meidän välejä. En haluu että se suuttuu mulle", Andrew totesi. Dannyn lyönnin kovuudesta hän ei tiennyt, koska ei ollut ikinä joutunut tämän hakattavaksi, mutta oli kyllä kuullut ja nähnyt liiaksikin mitä siitä saattoi seurata.
"En usko, että se edes aikoo enää yrittää", tummatukka sanoi vielä. Tuskin Danny aikoi hyökätä toisen kimppuu enää. Tai no se olisi oikeastaan hyvinkin mahdollista, mutta Andrew tekisi kaikkensa sen eteen ettei niin tulisi tapahtumaan.

Puhelun jälkeen Romeo oli vetänyt hoikemman syliinsä ja suudellut tätä. Hymyillen Andrew vastasi suudelmaa, kietoi käsiään toisen niskan taakse.
"Ai niin mun sisko tulee tänne yhen jälkee mun vahdittavaks, nii sun varmaa pitäis sitä ennen lähteä.. koska Melody on aika innokas puhumaa, joten se selittää Dannylle kaiken jos tietää että oot täällä", tummatukka sanoi väliin, hieman tunnelmaa ehkä lannistaen, mutta pakko se oli sanoa ennen kun unohtaa.
Sen jälkeen huulet painettiin toisen omille ja Andrew painautui millin toista lähemmäksi.

Andrew puhalsi suupieltä ja suukotti sitä. Ja uudelleen muutaman kerran. "Auttaa", Romeo vastasi vasten toisen huulia, joista suukotti kevyesti. Ruipelo kiitti ja kertoi, että pitäytyi mielellään samassa mielipiteessä veljensä kanssa, ettei vaarantaisi heidän välejään. Rastapää hymyili pienesti, toinen oli niin riippuvainen veljestään... No, eihän Romeo tiennyt sisaruksista mitään... Tai varmaan hänellä puolikkaita oli, mutta eipä hän niitä ollut koskaan tavannut.
"Saattaa se yrittääkin", rastapää naurahti. "Mä kun oon vähän huono olemaan kiltisti, vaikka mä yrittäisinkin. Saati sitten, että mä pystyisin pitämään itseni erossa susta, vaan koska se ei oo sun veljelles ok", poika jatkoi hyväillen sormillaan toisen selkää.
Andrew kertoi joutuvansa siskon kaitsijaksi yhden jälkeen ja että Romeon olisi hyvä lähteä ennen sitä. poika hymyili ja ujutti sormet toisen hiuksiin va veti toisen huulet omilleen suudellen kevyesti syventäen sen sitten himoavaksi. "Mä lähden kyllä", poika vastasi ja jatkoi toisen suukottamista kääntäen tuon istumaan ja itsensä siihen päälle.

Romeo suuteli huulia, kaulaa ja rintakehää. Näykkäsi kevyesti toista nänniä imaisten sitä. "Uusinta kierros?", Romeo esitti kepeästi ja kiskaisi varovasti toista hiuksista painaen tuota vartalollaan vasten reunaa ja suuteli huulia.

Puhaltaminen ja suukottelu kuulemma auttoi, joten tummatukka suuteli vielä muutaman kerran uudelleen hymyillen toiselle sitten leveästi. Kädet liukui niskalta pojan yläselän luokse ja sormet lähtivät piirtämään epämääräisiä kuvioita toisen paljaalle iholle.
"Ei se yritä jos mä tarpeeks anon", Andrew sanoi, vaikka ei se nyt niin varmaa ollut. Dannyä oli vaikea saada tottelemaan, saatika sitten että uskaltaisiko ruipelo edes vaatia toiselta mitään. Mutta jos hän olisi oikein kiltisti ja tottelisi Dannyä, tämä saattaisi armahtaa Andrewille oikeun päättää kenen kanssa tämä liikkui. Se sitten taas olisi eri asia mitä sitten tapahtuisi kun Romeo hylkäisi Andrewin. Tummatukan pitäisi osata silloin pitää itsensä kasassa.
Rastapää suuteli ruipeloa himokkaasti ja kertoi lähtevänsä kyllä. Andrew ei tahtoisi toisen lähtevän koskaan, mutta pakkohan oli toinen päästää pois. Ja Melody ei saisi tavata tätä, ei ainakaan nyt. Pikkuneiti oli kuitenkin niin rakastunut Dannyyn, että ilman käskytystäkin kertoi kaiken mitä oli nähnyt ja kuullut.

Romeo siirsi Andrewin istumaan, tullen sitten itse tämän päälle. Huulet hamuilivat hennomman huulia, kaulaa ja rintakehää. Toinen oli taas näykkimässä nänniä, ruipelo puri hennosti huultaan.
"Eikö sua enää väsytä?" No eipä oikeastaan Andrewiakaan väsyttänyt enää. "Käy mulle", vastattiin kehräävästi, vastaten sitten suudelmaan. Poika oli painettu ammeen reunaa vasten, kädet kietoutuivat toisen ympärille ja huulet hakivat innokkaana toisen omia luokseen uudelleen ja uudelleen. Kieli karkasi huulien välistä ja kynnet hellästi alkoivat raapimaan toisen kylkiä ja selkää.

Andrew ilmoitti, ettei Danny yrittäisi rastapäistä tappaa jos tummatukka tarpeeksi anoisi. Romeo ei inttänyt vastaan, turhaahan se olisi ollut. Paremmalle jäisi enemmän aikaa...
Andrew uteli, etteikö Romeo enää väsyttänyt. Koskaan ei väsyttänyt niin paljoa, etteikö himo olisi mennyt sen edelle... Paitsi joskus.
"Meni ohi", rastapää vastasi yksinkertaisesti ja jatkoi jo alottamaansa huulillaan. Niitä käytti mieluummin paljon muuhun kuin vain puhumiseen. Toinen ilmoitti, että uusintakierros sopisi. Rastatukka sai vastauksen suudelmaansa ja kädet ympärilleen. Andrew oli jälleen kuin pieni peto, joskaan ei vielä parhaimmillaan sillä saralla. ehkä tuo vielä syttyisi kunnolla...
Toinen raapi, eikä Romeo edes kieltänyt sitä.

Romeo antoi kieltä mukaan ja painoi toista vain entisestää vasten laitaa kehollaan. Saisi olla kyllä viimeinen pano tältä erää. Romeo tahtoisi nukkuakin, kello tulisi yksi aivan liian nopeasti.
"Tässä vai sängyssä?", Romeo kysyi vasten toisen huulia nuolaisten niitä kevyesti katsellen kiusaavilla, ruskeilla silmillään toista katsetta kiinni hakien.

Väsymys oli mennyt kuulemma ohi. Andrew ei ollut osannut odottaa, että toinen jaksaisi tänään toista kertaa naida, molemmat kun olivat väsymystään valitellut. Tummatukkakin oli odottanut seuraavaksi menevänsä nukkumaan, ainoastaan käpertyä toisen kainaloon ja nauttia tämän lämmöstä, joten herätys uudelle suunnitelmalle kesti hetken normaalia pidempään.
Kun Romeo sitten painoi hennompaa entisestään ammeen reunaa vasten, alkoi ruipelonkin suudelmat vahvistumaan himokkaimmaksi, suorastaan anovan vaativaksi. Kädet ottivat vahvempaa otetta toisesta, vedettiin kroppaa lisää pienempää vasten.
"Sä saat päättää", vastattiin, jatkaen kiihkeästi toisen suutelua. Vastaus nyt oli mitä oli, mutta toiselle ei annettu minkäänlaista vapautta lähteä liikkeelle, jos toinen päättäisikin lähteä sängylle. Toki Andrew sinne suostuisi lähteä, ihan mielelläänkin, mutta ote nyt vain ei suostunut päästää toisesta irti, ei sitten enää ollenkaan.

Tummatukka oli aika varma, että vastaus ärsyttäisi Romeota. Andrew oli ehkä liiankin vapaamielinen ja tottelevainen, hän ei itse koskaan tahtonut tehdä päätöstä. Hän pelkäsi aina valitsevan väärin, sen toista vähemmän miellyttävän vaihtoehdon. Ja tietenkin hän tahtoi antaa toiselle vain hyvää. Sen takia oli parempi antaa toisen päättää, ruipelollu kun sattui kelpaavan kaikki. Ja hän nautti olevansa se heikompi. Oli mukavempi olla se osapuoli, jota pidettiin lämmössä käsiensä suojassa, kuin se joka joutui lämmittämään toista. Eihän hänen langanlaihat kädet edes ketään lämmittäisi. Asiasta taas toiseen.
Kädet liukuivat toisen selältä niskaan, hengitys oli muuttunut taas paljon tiheämmäksi. Ehkä se oli noloakin Andrewin kannalta, miten nopeasti toinen sai hänet aina innostumaan.

Romeota ei yllättänyt yhtään toisen vastaus, ainahan se heidän välillään meni niin että Romeo päätti mitä tehtiin ja miten, Andrew oli hetkessä mukana, eikä tuota tyarvinnut edes ylipuhua. Toisinaan se oli hyvä asia, toisinaan enemmänkin ärsyttävä. Nyt rastaletti ei jaksanut niin huolia, mutta eipä Andrew näyttänyt siltä, että antaisi Romeon nousta ja mennä sängylle. Sopi niin, Andrew sanoi toista ja tarkoitti toista. No, antoi sentään jollaintapaa ymmärtää itseään. Hyvä niin.

Hontelomman kädet liukuivat niskaan, Romeon huulet hamusivat Andrewia kuvastaen sitä himoa mitä tuo toista kohtaan jälleen tunsi. Toinen alkoi jo hengittää tiheämmin, mikä sai huvittuneen hymyn rastapään huulille. Andrew oli niin helposti sytytettävissä.. Ja tietyissä määrin Romeo piti siitäkin, ei tarvinnut leikkiä kauaakaan. Sitäpaitsi toinen oli valmis tyydyttämään tarpeet vaatimatta itselleen mitään. Se oli outoa ja harvinaista, siinä rastapää ei voinut väittää pitävänsä. Toista oli selkeästi alistettu koko pieni elämä, eikä tuo osannut sanoa vastaan. Ja normaalisti Romeo sellaisesta vähän välitti, hänen ei olisi tarvinnut olla poikkeus kirjoittamattomaan sääntöön. Miksi hän edes halusi olla?
Käsi valui toisen haaroihin ja kosketteli kiusoittelevasti Andrewin miehuutta. Huulten haluavat liikken hidastuivat ja Romeo näykkäsi alempaa.
"Leiki mun kanssa, prinsessa", tuo huokaisi ja näykkäsi korvaa.