I'm losing my mind, baby just give me a sign (k18)

Toisen huvittunut hymy huomattiin, mutta Andrew ei viitsinyt ruveta miettimään minkä sen oli aiheuttanut. Jos hän lähtisi taas pohtimaan asiaa, oliko tehnyt jotain typerää, olisi miettimys huomattu tämän kasvoilta. Sellaiset turhat ja typerät jutut eivät kuuluneet tähän hetkeen. Raukka kun ei osannut lähes koskaan peitellä ajatuksiaan tai tuntemuksiaan.
Huulet jatkoivat toisen omien maistelemista, pyyhkien kaikki ajatukset pois. Ainoastaan taas keskityttiin toisen läheisyyteen ja siihen onnen tunteeseen mitä toinen aiheutti läsnäolollaan. Romeon käsi oli karannut Andrewin haaroihin ja alkoi hyvin, hyvin häiritsevän kiusoittelevasti koskettelemaan hennomman miehuutta. Sitä ruipelo ei ollut osannut odottaa, se oli hänestä hyvinkin yllättävä tilanne. Andrew ei voinut olla ynähtämättä tuntiessaan toisen kosketuksen pyhyydellään. Jokin sai rastapään lopettamaan suudelman, huulta näykkäistiin ja toinen pyysi häntä leikkimään kanssaan. Korvaa näykättäessä hennompi puri taas alahuultaan.

Käsi valui niskasta lihaksikkaita käsivarsia pitkin kyljille, hyväiltiin toisen vatsalihaksia ja sen jälkeen karattiinkin jo toisen haaroihin.
”Mitä leikkejä sulla on mielessä?”, Andrew kysyi pieni virne hymyynsä sekaantuen. Käsi alkoi koskettelemaan toisen pyhyyttä kiusoittelevasti, samoin miten Romeo häntä härnäsi. Kauaa ei kuitenkaan mennyt kun Andrew kärsimättömänä alkoi kunnolla hyväilemää toista. Voi mitä hän tekeekään silloin kun Romeo ei jaksa enää tavata häntä. Kuka mahtaisi saada hänet samalla lailla syttymään.
Suudelma painettiin toisen leualle, sitten kaulalle.

/tulipas kökköää/

Andrew ei tuntunut odottaneen Romeon kosketusta, mutta eipä tuo siitä valittanut. Se olisikin ollut sitten asia, jota Romeo ei ollut odottanut. Pienempi uteli mitä leikkejä rastapäällä oli mielessään, Romeo virnisti. Niin, ja joutuikin sitten odottamattomasta kiusasta miehuudellaan vetämään henkeä normaalia syvempään.
"Tuo on hyvä alku", poika mutisi ja hamusi huulillaan toisen omia. Andrewin otteiden muuttuessa vakavammiksi ei Romeo pystynyt pitämään voihkaisua sisällään. "Andrew", poika huokaisi hiljaa ja nappasi toista ranteista nuolaisten huuliaan. Kädet kuljetettiin Andrewin molemmille sivulle.
"Ja sä voit improvisoida..", rastapää vastasi hieman viiveellä toisen esittämään kysymykseen. Huulet kuljetettiin kaulalle, jota Romeo suuteli kevyesti. Hän oli jo kerennyt täysin unohtaa lupauksensa allaan olevan pojan veljelle. Niin, ei kukaan voinut vaatia, että Romeo pitäisi näppinsä erossa tuosta pojasta. Rastapää meni kuitenkin vähän omilla ehdoillaan ja kulloisenkin mielialan mukaan.

Rastapää painoi vartaloaan entisestään vasten toista, jo täysin unohtaneenä tuo antoi hampaidensakin leikitellä kaulan herkällä iholla. Eihän Romeo jaksanut enää muistaa, että yksikin pieni merkki saattaisi käräyttää heidät ja se hullu blondi teurastaisi Romeon vain siksi, että tuo oli sanoistaan huolimatta kajonnut Andrewiin.

Oltiin saatu hyvä alku aikaan, näin Romeo oli sanonut. Jotenkin ne muutamat, ehkä merkitsemättömät sanat tuntuivat niin rohkaisevalta, niin houkuttelevalta. Toisen huulet tunnettiin omien luona, vastattiin samalla mitalla ja ruipelo jatkoi onnellisuuden aaltojen mukana rastapään hyväilyä. Romeo voihkaisi ja lausui Andrewin nimen, ranteista napattiin kiinni. Syvälle upottava, kiihkon valtaava katse tavoitteli toisen omaa. Himo tuntui jo kaikkialla luita ja ytimiä myöten.
Romeo mutisi vielä jotakin, alkaen suutelemaan kaulaa. Andrew ei voinut olla sulkematta silmiään, hän ei pystynyt pienentämään sitä mielihyvää mitä toisen huulet hänen kaulallaan aiheutti. Mitä toinen oikein kelasi? Ihan kuin tässä voitaisiin mitään improvisoida kun tummatukka oli langetettu täysin toisen lumoon, eikä ajatuksistakaan näyttänyt löytyvän muuta kuin tyhjää.

Kroppa painautui paremmin hennomman vartaloa vasten, tyytyväistä hyminää kuului sievän hymyhuulien takaa. Hampaat tuntuivat ottavan otetta kaulasta, ruipelo puri alahuultaan. Jos hänen ranteistaan ei hetki sitten oltaisiin napattu ja kuljetettu käsiä sivuille, hän olisi ottanut turhankin tiukan otteen toisen pyhyydestä. Täysin varma Andrew ei ollut toisen ajatuksista, mutta sehän ei ollut yllätys. Tätä kun sattui tapahtumaan jatkuvasti. Tummatukka ei tosiaankaan uskonut olevan hyvä idea jättää minkäänlaisia jälkiä häneen, koska Romeo oli luvannut hänen veljelleen olla koskematta tähän honteloon herkkään poikaan. Joko rastapää oli uhkarohkea sekopää, joka todella kerjäsi verta nenästään, tai sitten tuo oli unohtanut koko lupauksen. Ruipelo itse muisti tehdyn lupauksen, joka oli pelästyttänyt tummatukan järjiltään, ettei toinen aikonut enää koskea häneen, kaikesta tästä huolimatta hän ei sanonut mitään. Hän niin nautti toisen huulista. Ja vielä kaulalla, mikään ei varmaan olisi parempaa. Hän olisi itsekin tahtonut suudella toisen kaulaa, muttei uskaltanut. Romeo sai tehdä häneen jälkiä jos niin tahtoi, mutta ei taatusti hyväksyisi sitä jos Andrew olisi onnistunut imuttamisellaan saada aikaiseksi jälkiä toisen iholle.

Andrew veti päätään kauemmaksi niin paljon kuin siinä toisen alla ja kylpyammeen seinämää vasten pystyi. Hetken aikaa nälkäinen katse seurasi toisen kasvonpiirteitä. Sen jälkeen syöksyttiin toisen huulien luokse. Suudelma oli himokas, mutta melko lyhyt. Kieli piirsi huultenrajoja, suudelmia sateli joka puolelle naamaa ja korvasta näykkäistiin. Pian huulet olivat taas kohteena, ote oli hyvin runsas.
"Sä saat mut niin.. halukkaaks", Andrew virnisti pieni puna poskillaan. Käsi hakeutui vapaaksi ja lähti karkuun takaisin toisen haaroväliin. "Anna mun hyväillä sua vielä hetki", henkäistiin toisen huulille kun hellä ote jatkoi aikaisempaa hyväilyä.

Pian petopoika pääsi jälleen harrastamaan sitä, minkä Romeo oli jo uskaltanut tulkita toisen suosikiksi, Andrew nimittäin söi jälleen rastatukkaisen huulia omillaan. Eipä Romeo valittanut, hän kuin vain piti käsittämättömän paljon itseensä kohdistuvasta huomiosta. Usein käänsikin huomion mustasukkaisuuttaan, jota ei tietenkään koskaan suoranaisesti näyttänyt, itseensä jos joku muu näytti sitä varastavan. Andrew ilmoitti Romeon saavan toisen halukkaaksi, mikä sai rastapäisen naurahtamaan. Niin, hän oli huomannut sen. Andrew kävi kuumana ja ainakin Romeon mielestä se toimi. Andrew oli suloinen ja sopivan päällekäyvä suudelmineen, mutta silti niin alistuva... Jotain, mitä poika ei ennen ollut saanut osakseen. Toisen punehtuneet kasvot nostivat vinon virneen huulille ja poika vinkkasi silmää. Ja sitten Andrew anelikin jo saada hyvällä Romeoa... No, ei ollut syytä kieltää moista pyyntöä.

Toisen kummallinen, mutta silti positiivinen, halu saada tyydyttää toinen ja saada siitä itselleen hyvä mieli oli jollain tapaa... No, erittäin outoa, mutta kiehtovaa. Ja Andrew oli huumannut Romeon täysin. Tiesihän poika, että se menisi ajallaan ohi. Ohi sitten, kun toinen osapuoli oli näyttänyt kaikki puolensa ja osoittautunut tylsäksi Romeon silmissä. Niin kävi aina, toisten kohdalla ennemmin, toisten myöhemmin. Joelin kanssa he olivat roikkuneen parina useammankin kuukauden, tiiviissä merkeissä, mutta sekin oli ohimenevää. Heidän suhteensa oli kuitenkin enemmän tunnepohjainen, ja ystävä mielessä. No, poika oli yhäkin Romeon paras ystävä ja luottohenkilö.

"Anna mennä, prinsessa", rastapää kehotti nuolaisten huuliaan ja nauttien toisen kevyestä hyväilystä miehuudellaan.

Tietenkään rastapää ei pistänyt vastaan millään tavoin Andrewin pyyntöön. Tummatukka silmäili toisen kasvoja uteliaana. Hän ei pystyisi ikinä täyttämään kaikkia Romeon toiveita, mutta osan kuitenkin. Eikä hänessä ollut välttämättä kykyä hoitaa kaikkia toisen tarpeitakaan, mutta parhaansa sitä voisi yrittää. Toisen surkea ujous kuitenkin hidastutti jokaista ruipelon toiveita ja tapoja. Romeon seurassa kaikki tuntui kuitenkin aukenevan nopeammin, jopa tuoden uusia ajatuksia ja ihmeellisiä tapoja. Oli se sitten pelottavaa tai ei, Andrew ei vain voinut aina käytökselleen mitään.
Huulet painautuivat takaisin toisen omille ja vaikka tummatukka arveli, ettei toinen pitäisi hirveästi siitä, mitä Andrew pyrki seuraavaksi tekemään, hän päätti kuitenkin ottaa riskin. Käsi jätti rauhaan toisen miehuuden, molemmat kämmenet painautuivat toisen rintakehään ja rastapää työnnettiin pois päältä. Seuraavaksi se menikin niin, että Andrew änkeytyi toisen syliin haarasiltaan. Romeo oli aikaisemmin ilmaissut mielipiteensä siitä, kenen piti olla päällä, mutta ruipelo uskoi tämän olevan kuitenkin eri asia. Ei hän yrittänyt toista alistaa, ei hän edes sellaiseen pystyisi, enemmänkin hän vaikutti vain huomionkipeältä ja kärsimättömältä pikku pojalta, joka tahtoi päästä toisen suojaan.

Toinen käsi liukui rintakehää pitkin takaisin toisen miehuudelle. Tällä kertaa uskallettiin ottaa hieman tiukempaa otetta, Andrew pyrki hyväilemään toiselle kunnon erektion. Edestakaisin liike pidettiin kuitenkin yhtä hitaana kuin aikaisempi, mutta ote tuntui vahvistuvan vielä hieman lisää. Ja kuten arvata saattoi, ei tummatukka kauempaa tahtonut olla erossa rastapään huulista, vaan palasi syömään toisen huulia, livauttaen kielensä mukaan.

"Haluutko sä pysyä tässä?", Andrew kysyi hetkeksi irrottaen huulensa toisen omista, tarkoittaen kysymyksellään ammetta. Kyllä tämä kelpasi ruipelolle oikein hyvin, mutta hänelle tuli suurempi tarve toteuttaa elokuvateatteri retki nyt. Jos rastapäällä ei olisi sitä mitään vastaa. Se onnistuisi paremmin, jos he eivät lilluisi vedessä. Lattiallakin kävisi paremmin. Toisaalta, jos suunnitelmat nyt vaihtuisi toiseen, ei Andrew tulisi tänään enää naiduksi, mutta eiköhän hän sen kestäisi.
Mutta entäpä jos he nousisivat pois ja Romeon täyttäisi taas väsymys, he menisivät nukkumaan ja huomenna toinen jo joutuisi lähtemään. No olipas taas monimutkaisesti ajateltu. Andrewille kuitenkin kävi lähes mikä tahansa.

- Jotenkin tuntuu et on jotain häiriö kohtia, mut ei voi mitään on tossa kavereita ja samalla puhuu niiden kaa ja kirjottaa niin... XD -

Andrew suuteli Romeoa, työnsi tuon pois päältään ja tunki itse syliin. Se sai rastatukkaisen naurahtamaan ja kietomaan kätensä toisen hennon varren ympärille vetäen tuota syvempään ja kiihkeämpään suudelmaan. Hän piti siitä, että Andrew kokeili rajojaan. Tuo ei ollut lainkaan niin alistuva ja tahdoton kuin viimeksi. Romeota ei sinänsä ihmetyttänyt se, että toinen tuntui niin vetävältä, vaikka tämä oli vasta toinen tapaaminen. Pikemminkin Romeo mietti, miten toinen tuntui niin vetävältä, vaikka tämä oli jo toinen tapaaminen.
Romeo antoi hontelomman tulla syliin, kunhan tuo nyt ei unohtaisi sitä mitä oli ollu tekemässä. No, ei unohtanut. Toinen sai Romeon huokaamaan tyytyväisenä ja nojautumaan kauemmas toisesta vieden kätensä ristiin niskan Kiusoitteleva ilme kasvoillaan poika katseli toista. Ja taas Andrew kävi huulten kimppuun, Romeo naurahti kaiken järjen vastaisesti toista pois työntämättä.

Toinen uteli tahtoiko Romeo pysyä tässä ja sai pojan kohottamaan hieman kulmiaan. "Mitä sulla sit on mielessä?", poika kysäisi pienen virneen saattelemana. Hän todellakin tahtoi kuulla. Andrew kun vaikutti tyypiltä, joka yleensä meni muiden juttjen mukana eikä suinkaan kehitellyt niitä itse. Tai ainakin se osa mitä Romeolle oli näytetty. Ja kaikkea rastapää ei kerralla kenestäkäänm tahtonutkaan nähdä. Sellaisiin ihmisiin kyllästyi nopeasti, josta ei löytynyt puolia, joita aiemmin ei ollut nähnyt. Ja tämä nyt näytetty puoli Andrewista oli uusi Romeolle ja vain lujitti mielenkiintoa, joka tällä hetkellä oli omituisen vahva.

Romeo ei näyttänyt ottaneen pahakseen sitä, että tummatukka oli pistänyt pakan toisinpäin ja änkeytynyt tämän päälle haarasiltaan. Tottakai Andrew oli pelännyt pahinta, niin kuin aina tapansa mukaan, mutta pienen toivon ansiosta uskaltanut tehdä siirtonsa. Kuka nyt voisi tuntea olonsa liika alistetuksi tämän hontelon seurassa? sellaista ei voisi tapahtua. Eikä Andrew edes yrittäisi mitään sellaista, se ei sopisi hänen käytökseensä millään tavoin, eikä raukka varmaan edes osaisi moista.
Jos Andrew ei täysin ymmärtänyt väärin, toinen jopa viihtyi ihan hyvin siinä. Mutta luultavasti se johtui siitä, että ruipelo parhaillaan leikitteli käsillään toisen miehuudella. Rastapään kiusoitteleva katse sai ajatukset harhailemaan, jonka takia oli hirveän vaikea keskittyä toisen hyväilyyn.
Siitä onneksi päästiin kun huulet oli painettu toisen omille ja Romeo vastasi nauraen suuta vasten. Andrew ei antanut naurahduksen haitata, vaan jatkoi toisen suutelemista.

Näemmä rastapää oli yllättynyt Andrewin kysymyksestä. Hennompi virnisti toiselle, suuteli tätä poskelle ja siitä sitten kaulalle muutaman kerran. "Mulla ois kieltämättä muutama juttu mielessä", todettiin ja palattiin toisen huulille tavallisen tarkoituksen kanssa. Kieli nuolaisi toisen alahuulta.
Huulet painautuivat toisen korvan alapuolelle. "Oikeastaan pari toivetta mitä tahtoisin tehdä", tarkennettiin kuiskausta hiljaisemmalla äänellä, mutta niin että toinen kuitenkin varmasti sen kuuli. "Sen näet sitte". Niin, elokuvateatteri retki. Jotkut varmaan pitäisivät ruipeloa omituisena, mutta hän todella nautti siitä jos sai toisen tyytyväiseksi. Itsellään niinkään ei ollut väliä. Toisaalta, Andrew oikeasti myös piti suunnitelmia vastaavista touhuistaan. Ja jos toinen vain enää sen jälkeen kykenisi, saisi naida pojalta vaikka aivot pihalle.
Tämä oli ihan ennenkuulumatonta. Tämmöinen käytös Andrewilta. Tai siis totta kai hän oli ennenkin kokenut kaikenlaista ja ehdotellut juttuja, mutta yleensä vain poikaystävilleen tai jollekin sellaiselle, jonka oli tuntenut kauan. Romeota hän hädin tuskin tunsi ollenkaan. He eivät olleet erityisemmin jutelleet, joten rastapää oli oikeastaan täysin tuntematon. Mutta silti oli onnistunut valloittamaan tummatukan oman sormensa ympärille.
"Mut jos sulla on muita suunnitelmia, nekin käy oikein hyvin. Mä vaan niin tahtoisin..", hän supisi toisen huulille ja jatkoi suudelmaa.

Andrew vain virnuili ja ripotteli sitten suudelmiaan Romeon poskelle ja kaulalle. Tuo ilmoitti, että muutama juttu oli mielessä. Romeo nyökkäsi, mutta ei pannut pahakseen sitäkäänm, että toinen leikki kielineen rastatukkaisen huulilla. Sitten tuo karkasi korvan luo ja kuiskaili. Toiveita mitä voisi tehdä? Aivan... No, se ei selventänyt kyllä sitten yhtään mitään. Ja sitten Andrew totesi vielä, että Romeo saisi nähdä sitten. Sitten, olipa taas tarkka käsite. Tietyllä tavalla tuo salamyhkäisyys oli suloista, mutta kieltämättä varsin ärsyttävää kaikessa huvittavuudessaan. sitten ilmoitettiin vielä, että jos Romeolla olisi muita suunnitelmia nekin kävisivät. ja sitten vielä, että Andrew tahtoi... Romeo nauroi toiselle.
"Sä olet hasuu otus, pieni. Kerro nyt vaan, ei siihen kukaan kuole, että sä uskallat. Toi on suloista, mutta mä en suuremmin jaksa aina innostua yllätyksistä, ne on jotenkin... En mä tiedä", poika puhui ja painoi suukon toisen huulille. "Kerro nyt, Andrew", poika pyysi ja kosketti kädellään toisen poskea virnistäen yllyttävästi. Hän tahtoi kuulla, suoraan, ei tarvinnut kierrellä ja yrittää selitellä etukäteen kaikkea mahdollista. Se saisi rastapään vaan hermostuneeksi.

"Meillä on koko yö aikaa, mä kerkeän nukkua huomenna kotonakin. Ei sun tartte olla kokoajan niin kauhean varovainen, pelätä tekeväs jotain väärin. Se on oikeastaan aika rasittavaa, kun sä säikyt niin helposti", rastapää huokaisi. "Mun pitäis varmaan pitää sulle puhuttelu tästä aiheesta", Romeo nauroi. "Se saa kyllä odottaa toista kertaa, nyt mä haluan vaan seksiä sun kanssas, prinsessa. Kerro, mitä on mielessä?"

Tummatukka sai antaa jokaisen suudelmansa toiselle, ei Romeo sitä rupenut estämään. Salamyhkäisyys ei sitten kelvannut toiselle yhtään, ilmeisesti saisi hänet pian ehkä hermostuneeksi. Tarkkaa suunnitelmaa toinen taisi olla vailla. Andrew tuijotti poikaa. Ruipelo oli hassu pieni otus ja yllätykset eivät olleet ihan rastapään juttu.
"No, hö. Säpäs olet tylsä", Andrew mutristi suutaa hetkeksi. Romeo osasi tehdä asiasta vaikean tilanteen hänelle. No ei se nyt vaikeaa sinänsä ollut, mutta jätti kuitenkin vain yhden vaihtoehdon. Se jo vaikutti enemmän normaalilta hontelon elämältä.
Romeo pyysi, että Andrew kertoisi ja kosketti samalla tämän poskea. Hitto, miten hyvältä toinen näytti. Se osasi sitten aina hämmästyttää ruipelon.

Toisen kertoessa, että heillä olisi koko yö aikaa, tuli Andrewille ainoastaan iloisena tietona. Totta kai heillä olisi koko yö aikaan, Romeohan oli jäämässä yöksi. Mutta yllättävää, että toinen myöntyisi olemaan hereillä ja nukkua huomenna kotona, kun oli äsken melkein nukahtanut pystyyn. Niin voisi käydä uudestaan missä vaihteessa vain.
"Anteeksi", Andrew pahoitteli kun toinen kertoi hänen käyttäytymisen olevan välillä rasittavaa, ainakin säikkymisen suhteen. Puhe kuitenkin kääntyi takaisin seksin suuntaan, hontelo hymyili Romeolle ja yritti vastata tämän ensimmäiseen kysymykseen, johon ei ollut edelleenkään saanut vastaustaan.

Andrew palasi pitkän tauon jälkeen suutelemaan toista. "No ensimmäisenä olisi kiva jatkaa siitä suihin otosta, jonka ilkimyksenä viime kerralla keskeytit aivan liian aikaisin", Andrew kehräsi toisen kaulaa vasten ja siirtyi siitä huulille. "Sen jälkeen saat naida mua, jos vaan sulta riittää voimat", virnistettiin.
Käsi palasi toisen miehuudelle tarttuen siitä tiukasti ja ryhtyen taas hyväilemään."Anna mun imeä sua", hän lisäsi toisen suuta vasten anovasti.

/tuli vähän onnetoon sry

Andrew kehui Romeoa tylsäksi ja rastapää virnisti oikein leveästi. Niinpä niin, tylsä ja tavanomainen, ennalta arvattava. Mutta se kelpasi oikein hyvin, jos sillä sai persettä. "Vaikka niin sitten", poika vastasi olkiaan hieman kohauttaen.
Andrew pahoitteli taas tekemisiään ja Romeo pudisti hieman päätään. Ei toisen tarvinnut häneltä kaikkea anteeksi pyytää. Ei tuo nyt sentään hänen tähtensä elänyt, eikä Romeota innostanutkaan sellainen että kaikesta kiitettiin tai pyydettiin anteeksi. Andrew nyt kuitenkin oli... Andrew.

Toinen vihjasi suihin ottamisesta ja sai rastapään kasvoille tyytyväisen hymynkareen. hän oli kuulemma viimeksi ollut ilkeä, kun oli keskeyttänyt senkin ilon enne tulemistaan. Romeo naurahti. Andrew lisäsi vielä, että sen jälkeen saisi naida Andrewia, jos jaksaisi. Romeo epäili ettei, mutta mitään tuo ei sanonut ääneen.
Rastapää oli jo sanomassa, ettei hänellä ollut niin mitään ideaa vastaan, kun toinen oli jo jälleen kiinni hänen pyhimmässään, jos nyt kovin yksityisestä ja pyhästä voitiin Romeon tapauksessa edes puhua, ja hyväili saaden Romeon hymisemään tyytyväisenä. Toinen pyysi vasten huulia ja silmänsä sulkenut Romeo kuljetti kätensä toisen niskaan suudellen kevyesti toista suulle.
"Mulla ei ole mitään sitä vastaan", poika naurahti silmiään avaamatta ja suuteli toista uudelleen. "Mut tässä se tuskin onnistuu", poika jatkoi punnertaen itsensä kepeästi käsivoimilla altaan reunalle silmäsä jo avanneena. Pää kallistui hieman ja kiusaava virne koristi ruskettuneita ja rastojen rajaamia kasvoja.
"Sun sänkyyn?", Romeo ehdotti kepeään ja vihjaavaan sävyyn. Sitä hän tahtoi, saisi sitten raukeana vain nukahtaa. Ja hän oli suhteellisen varma, että Andrew kyllä ymmärtäisi sanojen taka-ajatukset.

Romeo oli sulkenut silmänsä ja hymisi tyytyväisenä. Käsi oli ilmestynyt niskalle ja huulet vedetty toisen omien luokse. Suudelman jälkeen rastapää kertoi ettei hänellä ollut mitään ruipelon toivetta vastaan. Mainittiin myös, ettei suihin otto oikein tässä onnistunut, Andrew oli samaa mieltä.
Tummatukka nyökkäsi sängyn luokse palaamisen ehdotuksesta. Hetken hän ihaili katsellen toisen komeita kasvoja, jonka jälkeen nousi ylös ammeesta.

Andrew ei voinut mitään sille, että hänen oli pakko käydä ensin peilin luona. Hän painoi toisen käden vaalealle tasolle ja toinen käsi siirsi puoliksi kostuneita hiuksia pois silmien edestä. Voi jestas, nyt ne olisivat taas aamulla kiharana. Sitä ei olisi kiva näyttää Romeolle, vaikka ei ne nyt niin pahalta näyttäisi, mutta silti se olisi hyvin häiritsevää.
Andrew kääntyi takasin kohti Romeota.
"Mennään nyt", hän sanoi hieman kärsimättömänä, lumoava katse toisen silmissä.

Andrew hoputti ja virnuillen takkutukkainen nousikin jaloilleen ja asteli toisen luo suukottaen tuon päälakea. "Älä nyt kattoon hypi, duracellpupu", Romeo hymähti tyrkäten toisen saavutettuaan tuota kevyesti saadakseen peilikuvaansa rakastuneeseen poikaan hieman liikettä. Takaisin itsensä huoneen puolelle päästyään Romeo suunnisti suoraan sängylle ja istuikin sitten sen laidalle katse hontelommassa pojassa. Romeo kallisti päätään hieman taaemmas hymyillen ja kehotti katseellaan toisen luokseen. Tuskimpa Andrewia kauaa tarvitsisi odotella, tuo näytti kuitenkin olevan tilanteen tähden sen verta täpinöissään.

"Ala tulla jo prinsessa", Romeo virnuili levittäen jalkojaan entisestään ja käsitellen itse miehuuttaan kiusaavan katseen Andrewia tavoitellen.

/älä hitto vie tapa mua XD/

"Duracellpupu sulla on housuissas", Andrew tuhahti. Niin no, ei kai se nyt ihan huti mennyt. Löytyihän sieltäkin kaikkea näkemisen arvoista.
Kaksikko oli siirtynyt Andrewin huoneen puolelle, rastapää oikeastaan jo kerennyt vuoteelle istuskelemaan. Toisen viettelevä ja jokseenkin huvittunut katse sai perhoset lentelemään. Miten Romeo oikein teki tuon? Eikä siinä voinut kuin purra huultaan kun toinen oli alkanut omin käsin koskettelemaan miehuuttaan, houkuttaakseen Andrewin luokseen. Siinä oli vaikea olla innostumatta liikaa, ja vielä vaikeampaa peittää se ylimääräinen ja varsin turha innostus. Rastapää varmasti piti ruipeloa kaikista tapaamisistaan ihmisistä kahjopäisimpänä.

Kyllästyttävän rauhallisesti Andrew asteli toisen eteen, kumartui suutelemaan toisen huulia ja kainostelematta tai enempiä miettimättä polvistui toisen jalkojen väliin. Oli ihan kiva jos välillä kuulisi Romeon äänehtelyä, Andrew kun yleensä teki sen toisen puolesta, tai ainakin vähintään peitti omalla valituksellaan toisen sulosoinnut syrjään. Minkäs sille teki kun ei osannut olla hiljaa.
Aloitettiin ensin taas vähän kiusoittelulla, kieli lipoi toisen pyhyyttä, hitaasti tyvestä päähän ja taas takaisin. Ensin käytiin perusteellisesti läpi joka puolelta samoin tavoin. Sen jälkeen Andrew otti pyhyyden kokonaan suuhunsa, edeten ylhäältä alas päin ja taas samoin, veti suunsa pois ja jatkoi härnäävää nuolemista. Jos Andrew ei ihan halluissa ollut, oli tuo tuntevinaan rastapään vatsalihaksien kiristyvän.
Pian tummatukka otti taas pyhyyden kokonaan suuhunsa, tyveä myöten, koko ajan liikuttaen ja tekien tarkkaa työtä suunsa ja kielensä kanssa. Sitten imeminen alkoikin muuttua jo epätoivoisen innokkaaksi, liian nopeasti. Hän ei itse kestänyt toisen härnäämistä. Se oli kuin härnäisi itseään, tässä tilanteessa. Käsi ryhtyi apuun, tarttui varresta ja lähti suun mukaisiin liikkeisiin, jotka nopeentuivat huomaavattavasti koko ajan.

- En mä tahallani~ XD -

Ei se sähköjäsin sitten pomppinutkaan Romeon luo, kuten rastatukka oli uskaltanut odottaa. Tuli ärsyttävän rauhallisin askeli, mikä huvitti Romeota entistäkin enemmän. Helvetin pieni itikka... Ja silti hän oli jo täysin koukussa. Ainakin vielä. Huomisesta tai tulevasta yleisestikkään ei tiennyt sitten mitään. Ja silti Romeo olisi voinut jopa lyödä itsensä kanssa vetoa siitä, että hän käyttäisi toista vielä tämän tapaamisen jälkeenkin. Milloin ja missä oli eriasia. Ja sitten hän tahtoi myös jutella Andrewin kanssa. Harvinaista, sillä Romeo oli sitä tyyppiä, jolle panot olivat panoja ja kaverit kavereita. Ja panot eivät olleet kavereita, eivätkä kaverit varsinkaan panoja. Niiden välillä oli syvä kuilu. Todella syvä, kunnon railo. Joel tosin aikanaan oli ollut poikkeus.. Tosin tuo olikin ollut poikakaveri. Nykyään parasystävä. Ei enää sitä jumalaista seksiä jota joskus oli. Ja se oli ollut Romeon vahva päätös. Hän ei ihmekyllä tahtonut kusta sitä juttua seksillä.

Romeo vastasi laiskasti suudelmaan huulillaan, mutat ei voinut ola naurahtamatta, kun Andrew samaisessa hetkessä olikin polvillaan hänen edessään. Hontelo poika nuoli ja sai Romeo huokailemaan tyytyväisenä oloonsa, sulkemaan ruskeat silmänsä. Rastapää ei voinut olla virnistämättä ajatukselle kissasta, perusteellinen nuoleminen. Hetkessä Romeon ehdottomasti tärkein elin olikin jo kokonaan toisen suussa, mikä sai rastatukkaisen suorastaan huudahtamaan. hengitys oli epätasaista, tuntui helvetin hyvälle. Vain muutama edestakainen liike, jolla nuorempi sai Romeon hengityksen katkoilemaan, huulten vlistä karkailemaan hiljaista voihkintaa. Liian pian toinen taas kiusasi kielellään saaden Romeon taivuttamaan selkäänsä hieman kaarelle. Helvetti tuon pienen apinan kanssa. kostiko se nyt oikein kunnolla sen, kun Romeo ei voinut olla kiusaamatta? No, hyvältä tuntui, ei sitä kieltääkkään voinut. Mutta eipä rastapää tahtonutkaan kieltää.
Pian Roemon miehuus oli taas toisen suussa ja Romeosta irtosi ääntelyä. No kyllä helvetissä sitä irtosikin. Pieni kiusanhenki lopetti kiusaamisen juuri, kun Romeo oli tarttua tuota hiuksista ja pakottaa työstämään kunnolla. Toinen nopeutti liikettään kokoajan saaden Romeon huokailemaan ja vaikertamaan nautinnollisesti.

Andrew olisi hymyillyt leveästi, tyytyväisenä kuullessaan toisen voihkaisut, jota pystyi jo melkein huudahdukseksi sanomaan, jos toisen kiihkosta kova miehuus ei olisi ollut hänen suussa. Toisen katkoileva hengitys ja voihkinnat lisäsivät intoa ja omaa kiihkoa. Andrew yritti parhaansa mukaan ottaa toisen miehuuden vastaan, halusi sen kokonaan suuhunsa, ja aika hyvin siinä onnistuikin. Olihan se aika vaikeaa, sillä ei toisella mikään kovin pieni ollut. Ehei.
Ruipelon olisi tehnyt mieli vielä vähän härnätä toista, muttei uskonut kummankaan olevan enää siinä tilassa, että kestäisi sellaista. Andrewin piti kuitenkin yrittää itse olla kiihottumasta liikaa, tähän kun tämä sitten jäisi tältä illoin ainakin. Ainakin hän oli ollut lukevinaan toisen puheiden rivien välistä, ettei tämän jälkeen enää jaksaisi ryhtyä toista naimaan. Eikä Andrew sellaista vaatisi, kyllä hän ilmankin pärjäsi. Toisen äänähdykset vain olivat kuin sähköiskuja ja sai tahtomattakin oman mielen halukkaaksi.

Käsi otti tiukempaa otetta toisen erektiosta, taas vaihteeksi, ja jatkoi jälleen nopeentuneita liikkeitä toisen varrella. Suu jatkoi myös, hieman voimakkaammin imien ja suun tekien enemmän työtä. Ei tällainen vaikeata ollut, ainakaan ei tummatukalle koskaan oltu valitettu. Kaipa hän osasi homman ihan hyvin.
Andrew keskittyi täysin vain tähän, laittoi kaiken peliin ja jatkoi, käsin ja suin. Hän ei lopettaisi, ennen kuin toinen olisi päässyt loppuun.
Onneksi Romeo oli terve. Tässä vaihteessa olisikin kiva tietää, että toisella olikin jokin sukupuoli tauti tai muuta vastaavaa, se olisi nyt sitten tarttunut niin Andrewin perseeseen kuin suuhunkin. Siinä vaihteessa pystyisi nostamaan vain liput salkoon ja toivottaa tervetulleeksi kerhoon.
Mutta eipä Andrew uskonut että toisella mitään oli. Mistä lie koko ajatus oli edes päähän pujahtanut. Romeo ei taatusti tekisi niin hänelle, vaikka pelkkä panohan hän toiselle oli.

- On se vaan niin sulosta, ku Andrew joka välissä muistuttaa itselleen, et se on Romeolle vain pano <3 83 Jaa, hieman venähti X,D -

Andrew tiesi mitä teki ja Romeo piti siitä. Rastatukkaa huvitti se, kuinka epävarmuus muuttui jopa lieväksi itsevarmuudeksi. Ja se oli vain hyvä asia. Toisinaan Romeo piti itsevarmoista tapauksista, ja niiden liialliseksi paisuneen egon puristamisesta paperimytyksi ja sen viskaamisesta roskakoriin, toisinaan Romeo piti rauhallisista, syvällisistä pojista, joiden kanssa seksi ei ollut se pääasia vaan se, että saattoi jutella jotain kevyttä ja vain olla. Kuten sanottu, Romeo nyt vain sattui olemaan hellyydenkipeä tapaus, hän kaipasi välillä ihmistä, jota saattoi vain pitää hyvänä. useinmiten silloin hän hyppi portaat pari kerrosta ylemmäs ja linnoittautui Joelin syliin puhumaan ja kiehnäämään itseään vasten tumman pojan rintaa. Ok, niitä puolia Romeosta, joiden olemassa olosta moni ei tiennyt, ja vaikka olisi tiennytkin ei olisi uskonut. No, pointti oli kuitenkin se, että Romeon maku vaihteli laidasta laitaan mielialan mukaan. Taas yksi syy siihen, miksi sitoutuminen oli niin helvetin vaikeaa. Se vain... Se ahdisti, pelkkä ajatus ahdisti. Romeoa ei oltu luotu vain yhdelle ihmiselle, hänestä oli iloa useammille, suruakin useille, päänvaivaa kaikille jotka vain sattuivat tarkemmin miettimään pojan elämäntyyliä. Ei hänellä ollut ketään tarkoitus satuttaa, tai ainakin hyvin harvoin oli.

Tällä kertaa Andrewilla ei pitäisi olla valittamista, sillä poika sai hoitaa homman loppuun asti. Tuon kieli, käsi ja suu saivat Romeon purkautumaan, ja se tuntui niin helvetin hyvälle. Rastapää olisi vain tahtonut kaatua selälleen sänkyyn ja nukkua. Ja silti än ei tehnyt niin. Tai kaatui selälleen sängylle? Kyllä. Nukkui? Ei.
Andrew vuorostaan oli saanut Romeosta irti eläimellisiä ääniä, kiihkon ääniä, seksin ääniä. Ja nyt tuolla oli suu täynnä Romeon spermaa, jonka poika sai makunsa mukaan sylkeä tai niellä. Romeo veikkasi silti vahvasti, että Andrew olisi sitä tyyppiä, joka nieli. Se vain... No, se tuntui itsestään selvältä.
"Voi helvetti mä nukun tähän...", poika valitti uupuneella äänellä. "Tule tänne näin, prinsessa", poika komensi. "Huulet tänne heti, kiltti. Musta tulee taas huomionkipeä kakara ja sit mä olen todella raivostuttava ja puhun kokoajan kaikkee typerää ja... Äh, tänne näin, mä haluan lämpimän ihon, jonka mä voin tuntea. muuten mulla on yksinäinen olo. Tyhjä olo, mulla on aina tyhjä olo sillon, kun mulla ei ole ja mä en halua seksiä."
Romeo oli kuljettanut kädet kasvoilleen ja mutisi sanansa. Nämä olivat juuri niitä tilanteita, kun hän tahtoi Joelin sänkyyn. Ei hän Jeon sänkyyn tahtonut harrastamaan seksiä missään muodossa. Joel ja seksi enää nykyään eivät mahtuneet samaan lauseeseen. Joel oli se tyyppi, jonka vieressä saattoi nukkua vaikka viikon, kuukaudenkin, putkeen ilman ahdistavaa tunnetta. Hän oli jo toisesta riippuvainen, joten riippuvaiseksi tulemista ei tarvinnut pelätä.
Tunteen purkaukset muille aiheuttivat yleensä riippuvuutta, kun tiesi että sai puhua, jos sai puhua. Ja hän oli jo muutenkin pelottavan kiintynyt Andrewiin... Helvetin helvetti... Tätä menoa hän vielä parittaisi nuo kaksi keskenään ja sitten mustasukkailisi oikein kunnolla, kun ei enää saanut huomiota kummaltakaan. Mielestään tarpeeksi siis.

Ja kun Romeo tahtoi vähän huomiota, hän tahtoi kiinnittää huomion yksin itseensä ja 'suuriin' ongelmiinsa.

/no hitto XDD anteeks. ei ain voi muistaa mitä edellises on kirjottanu ku on ollu taukoo :----D/

Kyllä siihen muutamia minuutteja vielä meni, mutta eipä ainakaan liian kauaa kun rastapää jo ylitti rajansa ja pääsi loppuun. Andrew vaikutti varmaan turhankin innokkaalta silloin, mikään ei tehnyt iloisemmaksi kuin saada toinen tyytyväiseksi. Tummatukka nieli sitä mukaan kuin Romeolta tuli. Joidenkin mielestä nielemisessä ei ollut mitään järkeä, tai että se oli jollakin tapaa sairasta, mutta noh.. se nyt tapahtui automaattisesti Andrewin mielessä, että se kuului asiaan.
Romeo oli läsähtänyt selälleen, Andrew jätti toisen jalkovälin rauhaan ja katseli hiljaisuudessa poikaa. Aluksi ruipelo mietiskeli, että nyt toinen nukahti siihen niin. Olisi varmaan aika työllistä saada Andrewin omistetuilla voimilla toinen kunnolla sänkyyn ja peitto vielä ensin pois alta. Mutta turhaan tämäkin oli mielessä kertailtu, rastapäähän oli selvästi hereillä. Vaikka puheet olivat sellaisia, että Andrew oikeasti harkitsi hetken sitäkin, että komistui puhui unissaan.

Andrew nousi ylös ja läsähti toisen vierelle sängylle. Tummatukka painoi muutaman suukon Romeon otsalle ja silmänkulman vierelle, jonka jälkeen käpertyi itse paremmin toisen kylkeä vasten. "No onko nyt yhtään parempi?", Andrew kysyi hiljaa, katse toisen upeissa kasvoissa. Olihan ruipelo ehkä hieman tiedoton miten tuli toimia nyt, eihän Romeo ollut hirveästi tässä heidän näkemisillään ollut se hellyydenkipe osapuoli. Vaikkakin ehkä myös hieman ahdistuneelta toinen näytti. Andrew saattoi olla erittäin pahasti väärässä, mutta kyllä toisen tämänhetkinen olemus vaikutti jokseenkin kärsivältä ja ahdistuneelta. Kuin tahtoisi olla jossain muualla. Tai sitten se johtui väsymyksestä.
Mutta siltä varalta, että ensimmäinen viittasi oikeeseen, Andrew tahtoi karkoittaa sen pois. Ei olisi mukavaa jos Romeo havitteli mielessään lähtöä. Ruipelo tahtoi toisen viihtyvän heillä, tuntevansa olonsa hyväksi. Pää nostettiin ylös ja kädet kietoutuivat toisen kropan ympärille. Suudelmia sateli taas toisen kaulalle, solisluille ja leualle. Tämän jälkeen Andrew hetkeksi pysähtyi kuin mikäkin jäykäs suolapatsas katsellessaan toisen kasvoihin. "Haluutko sä puhua jotain vai onko parempi jos me ollaa ihan hiljaa?", miten typeräksi olo muuttui kysellessään tälläisiä. Mutta pakkohan sitä oli tiedustella, että tiesi miten olla ja mitä tehdä. Huulet painettiin rastapään poskelle, taas ohimon kohdalle, suunpieleen ja taas poskelle.

- Ei tarviakkaan X,D ku ei sitä itekkään muista~ Ja sit toistelen mäkin paljon, sekä tahallaan että vahingossa X,) -

Andrew tuli tottelevaisesti viereen, mikä sopi paremmin kuin hyvin Romeolle. Rastatukka tuli suudelluksi, ei suulle, otsalle ja jonnekkin silmäkulman tienoolle. Hontelompi möngersi hetken, kunnes asettui ja kysyi sitten oliko parempi. Romeo antoi käsien valua kasvoiltaan ja ei tehnyt mitään estelläkseen paljon puhuvan hymynkareen kohoamista huulille. Ääneen Romeon tuskin tarvitsi ilmaista mielipidettään, eiköhän se jotenkuten käynyt selväksi.
Toinen kietoi kätensä Romeon ympärille, kysyi aasiansa sanoilla, jotka saivat ruskeat silmät aukenemaan hitaasti. suudelmia Andrew ripotteli jälleen Romeon keholle, poika hymyili.
"En mä periaatteessa haluais puhua, mutta taidanpa puhua silti. Voi helvetti sun kanssas, pieni... Sä tuotat mulle vielä isoja ongelmia, kun mun pitää tapella sun veljeltäs lupa olla sun lähellä", poika tuhahti ja sieppasi toisen kevyesti entistäkin lähemmäs yhdellä kädellä, jonka oli Andrewin selälle kuljettanut.
Poika kiepahti toisen päälle ja suuteli tuota huulille. Romeo ei yksinkertaisesti välittänyt vittuakaan siitä, että toinen oli ottanut häneltä juuri hetki sitten suihin. Ei rastapää spermaa pelännyt, oli sitten omaa tai ei.

Romeo kohotti kasvonsa ja vain katseli toista ruskeilla silmillään, hymyili sitten jälleen kiepahtaessaan pois toisen päältä, istumaan sängylle. "Tuu syliin", poika kehotti sipaisten vieläkin kosteita rastojaan pois kasvoiltaan.
"Mä saatan puhua tänään vaikka mitä, mutta sä et saa loukkaantua jos mä huomenna torjun sut. Mut kyllä sä loukkaannut, se on ihan inhimillistä. Helvetti... En mä halua tuottaa sulle hyväksikäytettyä oloa, en mä tahallani sellasta tee.. Mä en vaan ajattele paljoa, se siitä. Mä en usein pyydä anteeksi sitä mitä mä oon, mut en mä kyllä pyydä nytkään. Mä haluan vaan, että sä tiedät että mä en halua satuttaa sua ja... Vittu", Romeo tuhahti ja suukotti toisen päälakea. "Mä taidan vielä masokistisesti hommata itseni riippuvaiseks suhun ja sit mua ahdistaa, kun mä en haluais olla riippuvainen mistään... No ok, ehkä mä olen pahasti riippuvainen seksistä ja Joelista, kohta sit varmaan vielä sustakin... On se niin vaikeeta", rastapää huokaisi. "Olis vaan helpompaa osata sitoutua ja olla tuntematta liian vahvaa sidettä vapauteensa... Helvetti, oonhan mä siitäkin sit varmaan riippuvainen.."
Niinpä niin, Romeo oli saanut suunsa auki ja tyhjentäisi raskaan mielensä nyt sitten andrewin korville. Odotettavissa siis suurina määrinä minäminäminä-tasoisia puheita.

Olikohan Romeon suukottelu ja koskettelu tulossa jotenkin pakkomielteeksi Andrewille? Tummatukka uskalsi hieman pelätä niin, sillä toisen läheisyydessä mikään ei tuntunut niin kamalta. Kaikki oli täydellistä, ei silloin edes osannut ajatella mitään maailman ilkeyksiä tai kamalia juttuja, niin hyvin toisen lumoava kokonaisuus riisti keskittymisen täysin. Andrew puri alahuultaan kun rastapää aukaisi suunsa.
"Ei sun tarvii sellasta miettiä, ei Dannystä tuu ongelmia", Andrew sanoi turhankin rauhoittavaan sävyyn kun Romeo kiepautti itsensä hennomman päälle. Pojan suudellessa Andrewia, sulki tämä silmänsä, eikä aukaissut niitä hetkeen suudelman loputtuakaan. Normaalisti Andrew tahtoisi keskustella asioista muiden kanssa, mutta tällä hetkellä hän ei osannut pelätä mitään muuta kuin puhumista Romeon kanssa. Se kuitenkin ajautuisi pian siihen, että komistus kertoisi heidän tapaamisien loppuvan. Niin ei saisi tapahtua vielä. Pitkään aikaan. Mutta sellaista oli kait turha toivoa. Piti osata valmistautua pahimpaan, ei udelmoida liikoja.

Andrew havahtui Romeon liikkeeseen ja aukaisi silmänsä. Toinen istuutui sängylle paremmin ja pyysi ruipeloa syliinsä. Kiltisti ja oikein mielellään tummatukka kapusi toisen syliin ja painoi päänsä toisen olalle. Kädet tarttuivat Romeon toisesta käsivarresta. Kuvitella, että jonkun kädetkin olivat niin täydelliset. Okei, ehkä tämä Romeon täydellisyyden ajattelu alkoi mennä liian pitkälle. Se vain pahentaisi tilannetta kun rastapää hylkäisi kokonaan Andrewin.
"En mä ajattele, enkä tuu ajattelemaan että oot hyväkskäyttäny mua", tummatukka totesi ja yritti parhaansa mukaan nauttia vain toisen läheisyydestä ja lämmöstä. "Äläkä ajattele mun satuttamista, kyllä mä kestän".
Nyt alahuuli joutui taas puremisen kohteeksi, nyt hieman huolestuneen ilmeen kera. "Mut en haluu tehdä sun oloa ahdistuneeks.. niin, ehkä.. ehkä mun sit pitää vaan antaa sun mennä ennen ku.. niin tapahtuu", kuiskattiin. Tosissaanhan Andrew oli, vaikeata siitä tulisi, mutta minkäs sille mahtoi? Ei hän tahtoisi toisesta vielä luopua vähään aikaan, mutta jos jotenkin tekisi pahaa itse Romeolle...
Andrew kääntyi paremmin Romeota vasten ja kietoi kätensä tuon ympärille, halasi ja painoi nyt vuorostaan otsan toisen olalle.
"Kuka on Joel?", pian jo suu aukaistiin. Ihan mielenkiinnolla ja uteliaisuudella, ei sillä että hän mustasukkainen oli. Sellaista ei uskaltanut edes ajatella, lupasi kun olla roikkumatta ja vaatimatta toiselta mitään. No niitä lupauksia oltiin kyllä jo hieman rikottu. Ei kuitenkaan - toivottavasti - liian pahasti.

Andrew vakuutteli, ettei Danny olisi ongelma. Romeo uskalsi epäillä sitä, mutta ei ruvennut väittelemään asiasta. Se ei ollut vielä tämän hetken murhe, mutta luultavasti odotettavissa lähitulevaisuudessa. Päivä kerrallaan oli hyvä tapa edetä, se toimi Romeon kohdalla ja niin oli hyvä.
Ruipelo poika tuli pyydettäessä rastapään syliin, eikä Romeo ollut toiselta muuta odottanutkaan. Poika kietoi käsivartensa toisen ympärille ja silitteli hennomman selkää. "Hyvä niin", rastatukka vastasi toisen sanoihin. Hän luotti niihin, ainakin jotenkuten. "Kestät sitten kans, kun väität niin", poika hymähti. Hän oli surullisella tavalla varma, ettei toinen välttämättä kykenisi seisomaan sanojensa takana.

"Andrew", Romeo huokaisi sipaisten toisen poskea kevyesti. "Eiköhän tässä ole enemmän kyse siitä annanko mä sun mennä", rastapää huokaisi. Andrew oli jotenkin jo tarpeeksi varma tapaus, jotta tuota saattoi tavata useammankin kerran. Ja toisen paras puoli oli se, ettei tuo ollut omustuksenhaluinen Romeoa kohtaan.
Toinen paransi asentoaan skeittikuninkaan sylissä ja toi hentoisen vartalonsa lähemmäs, kietoi kädensä Romeon yläkropan ympärille. Sitten toinen jo utelikin kuka Joel oli, Romeo hymähti.
"Joel... No, me seurusteltiin joskus, ihan vakavasti. Tai mun mittapuulla vakavasti, eli mulla oli muita mutta se tiesi, että mä palaisin aina sen luo. Ja palaan mä vieläkin, vaikkei meillä enää mitään suhdetta ole. Se on mun paras kaveri, enkä mä halua pilata sellasia kuvioita seksillä. Se on mun luotto hugbuddy, jolle voi puhua ja joka sietää mun huomionkipeyttä ja läheisyyden kaipuuta. Ja mä voin uskoa, että mä olen ihan helvetin mustasukkainen sitten ku se taas seurustelee. Se on mun oma ja mun mielestä siihen ei saa koskea kukaan. Kai mä vaan pelkään, ettei huomiota riitä mulle enää tarpeeksi silloin... Mä olen oikeasti ihan kakaratasolla tässä asiassa", Romeo hymähti. "Mut en mä tästä varmaan kauheasti kasva, mä olen mustasukkainen mun lähimmistä ihmisistä, en mä sille mitään mahda."

Hassua, Andrew oli ollut täysin varma että Romeo pistäisi vastaan siitä, että kestäisikö ruipelo vai ei. Tästä oltiin puhuttu moneen otteeseen, eikä Andrew ainakaan usein ollut kovin vahvoilla ollut. Ihmeellistä miten nopeasti Romeo antoi asian olla ja huuhtoutua pois. Ja monestikohan tästä he tulisivat vielä puhumaan?
"Mä kestän", tummatukka sanoi vahvana. Sanat tuli jopa niinkin varmana, että ne jopa kuulosti uskottavilta.

Andrew hymyili itsekseen kun Romeo käänsi tummatukan pelon vastaiseksi. Olisiko se muka edes mahdollista, että Romeolle tulisi vaikeuksia päästää Andrew menemään? Kivalta se kuitenkin Andrewista kuulosti, aika naurettavaa, mutta kuitenkin se oli kuin pieni laulu kauneimmalta linnulta minkä saattoi maan päältä löytää. Hontelo kehräsi tyytyväisenä toisen sylissä ja painoi muutama suukon toisen kaulalle.
Kehrääminen kuitenkin sai pien loppunsa kun Romeo alkoi Andrewin omasta pyynnöstä kertomaan Joelista. Hittolainen, ei Andrewilla ollut mitään oikeutta olla mustasukkainen, mutta kyllä hän ehkä sittenkin hieman oli. Ja vaikka hän kuinka yritti sulkea sen pois, ei sellaisia tunteita aina voinut vain työntää syrjään. Eikä tuo voinut edes ajatella mitään pahaa Joelista, kun ei ollut kerta edes tavannut koko ihmistä ikinä. Ei sillä, että Andrew muka muutenkaan ketään tuomitsisi tai ajattelisi pahoja, ei varmaan edes osaisi jos yrittäisi. Se ei tosiaankaan kuulunut hänen käytökseensä. Ja ihan Romeon vuoksi yritti myös peittää mustasukkaisuutensa. Ei Romeo ollut hänen omaisuuttaan, eikä tulisi olemaankaan, mutta oli kuitenkin ilkeää kuunnella kuinka ihana Joel oli ja kuinka tärkeä ja kuinka se kuului Romeolle.
"Kiva että sulla on joku sellainen ihminen kuin Joel", Andrew sanoi lempeästi, lämpimän ystävälliseen sävyynsä. Ehkä sekava mielentila paistoi taas kuoren läpi, mutta tuskin sitä huomaisi.

Andrew kohottautui hieman irti Romeosta ja kurkotti vilttiä kohti, joka oleskeli sängyn jalkotilassa. Viltti vedettiin heidän molempien ylle ja painaututtiin takaisin vasten toisen lämmintä ihoa.
Kuinkakohan täydellinen Joel oli, jos kerta sai Romeon mustasukkaiseksi? Hyi, teki ihan pahaa ajatella miltä Andrew näyttäisi sen ihanan ja Romeolle niin tärkeän ihmisen rinnalla.
"Onko sulla ollu koskaa ketää muuta niin tärkeetä ihmistä kuin Joel?", Andrew uteli. "Niinku vaikka ennen ku tutustuit siihen", yritettiin tarkentaa vaikka se tekikin luultavasti kysymyksestä vain sekavamman.

Romeo sai kaulalleen muutaman suukon, hänen sylissään kehräävä poika oli kuin pieni kissa. Niin, rastatukkaienn oli kissaihmisiä ja kissaihmiset olivat tunnetusti hellyyden kipeitä. Hennompi kuunteli rastapään kertoman ja ilmoitti sitten, että oli mukava kun Romeolla oli joku sellainen ihminen. Takkutukka naurahti ja katseli ruskeilla silmillään Andrewia sylissään. "Onhan se..."
Pienempi karkasi kauemmas ja veti jonkun viltin heidän päälleen, Romeo virnuili.
Prinsessapoika uteli rastatukan muista tärkeistä ihmisistä, Romeo hieraisi silmäänsä ja haukotteli. "Ei... Tai onhan mulla nyt isä, mut se tuskin on ihan sitä mitä sä haet takaa", Romeo kertoi kohauttaen hieman olkiaan. "Mä olen isääni tullut, mistä varmaan osaat päätellä, että sen perään pitää katsoa. Mutta toisin kuin se niin mä olen suhteellisen siisti ja osaan jopa laittaa ruokaa, jos on aineksia", poika nauroi. "Mutta ennen Joelia mä en ollut edes tullut ajatelleeksi, että mä voisin kiintyä ihmiseenkin, enkä ainoastaan tunteisiin, joita ihmiset mulle antaa."

Romeo ei tiennyt mihin Andrew uteluillaan pyrki, mutta ei se häntä häirinnytkään. Poika vain piti toista lähellään ja tyytyi siihen, ettei hänen tarvinnut olla ajatustensa kanssa yksin. Muiden seurassa ei usein ruvennut ajattelemaan mitään outoa. Ja ajatuksiltaan ei päässyt eroon edes piirrettyjen maailmoissa. Se oli jotenkin... No, varsin ahdistavaa.
"Musta vaan ei ole siihen, että mun pitäisi ottaa huomioon muidenkin tunteet, mä yleensä unohdan sen tyystin, kun yritän vaan tyydyttää omat haluni. Mutta turha mun on kai edes yrittää muuttua, kun mä tiedän etten mä mahdu siihen muottiin, mihin pitäisi.. En mä tiedä.. Joskus kaikki vaan tuntuu vaikealta", Romeo puhui katsellen tyhjin silmin eteensä mitään oikeasti näkemättä.

Andrew kuunteli toisen puheita. Hän ei ollut varma olisiko enemmän pettynyt vai tyytyväine siihen, ettei Joelin lisäksi ollut muita kuin isä, jotka olivat käyneet niin tärkeäksi Romeolle. Tyytyväinen kai sen takia, että niitä tosiaan ei ollut kuin yksi ollut, ei muita. Mutta enemmän siinä oli pettymystä. Sillä jos Joel oli ainut, olisi ihan turha edes toivoa, että voisi mitenkään päästä niin lähelle rastapään sydäntä. Sinne oli varmasti vaikea päästä, luultavasti mahdotonta. Hitto vie, sinne menivät viimeisetkin toivonripeet. Ehkä se oli vain hyvä niin. Eihän sitä jaksanut jatkuvasti muistuttaa itseään, ettei saanut toivella liikoja. Sitä Andrew kuitenkin joutui koko ajan tekemään, toisinaan kun Romeon käyttäytyminen johti siihen ymmärrykseen, että ruipelo olisi joillakin tavoin tärkeä toiselle.
"Se on.. kiva", Andrew ei oikein saanut muutakaan suustaan. No eipä se olisi varmaan kovin uskottavaa ollut jos hän olisi alkanut palvomaan Joelia ja kehunut tuon itsekin maasta taivaisiin, kun ei tuntenut koko poikaa.

Tummatukka veti jalkansa koukkuun ja nappasi Romeon toisen käden syliinsä. Luisevat sormet alkoivat piirtelemään toisen käden päällystämää ihoon turhamaisia kuvioita, veti tuon sitten kasvojensa lähettyville ja suukotteli sitäkin.
"Oonko mäki vaan halujen tyydyttämistä varten?", Andrew kysyi, vaikka tiesikin vastauksen jo valmiiksi. "Tai ei ku ei, älä vastaa", hän naurahti väkinäisesti ja suuteli nopeasti toisen huulia.
Ote tiukkeni toisesta. "Mua pelottaa että mä saan sun olon liian ahdistuneeks.. mä en haluu että sun on paha olla.. mä en halua olla se joka tekee sun olon ahdistuneeks.. mua itteeni ahistaa ku mä oon näin ilkeä ja kyhnään tässä ja sua ahistaa ja sit mua ahistaa ja sitte... nii.. tiiätkö?"

Romeo nauroi toiselle tuon todetessa että se oli kiva. Rastatukka pörrötti toisen hiuksia ja hymyili.
“Mikä siinä muka niin kivaa on?”, poika kysyi huvittuneena. Hän itse ei nähnyt siinä mitään järin mukavaa, ei hän oikeastaan ymmärtänyt edes sitä miksi koko asia Andrewia edes liikutti. Sama kai sen toiselle olisi pitänyt olla, mutta… Tummatukkainen poika oli muutenkin hyvin omaa luokkaansa. Takkutukka ei todellakaan voinut väittää käsittävänsä kaikkia toisen tekoja ja sanoja täysin.
Andrew ryösti Romeon käden leikitelläkseen sillä, eikä takkupäinen vastaankaan pistänyt. Tummatukkainen leikki ja suukotti kättä, Romeo nauroi varsin huvittuneeseen sävyyn toisen tekemisille. Poika kuitenkin vakavoitui toisen odottamattoman kysymyksen tähden. Voi helvetti, Andrew… Romeo oli jo sanovinaan jotain tarkemmin miettimätöntä toiselle vastaukseksi, kun tuo sitten kielsi kokonaan vastaamasta. Nauroi ja suuteli, Romeo oli jo irrottaa toisen pojan itsestään kun tuo sitten tiukensi otettaan ja puhui. Antoi sanojensa virrata putouksena, Romeo ynähti jotain epämääräistä.

“Andrew…”, Romeo huokaisi. “Mitä mun oikein pitäis tehdä sun kanssas. Oo vaan oma itkes, ei sun tarvi vaan kokoajan miettiä kaikkea kauheasti, ole vaan mitä sä oot ja mikä tuntuu hyvältä. Et sä elä elämääs mulle tai kellekkään muullekaan, ainoastaan ittelles sä elät”, Romeo selitti. “Sun pitää vaan tehdä niin ku sä haluat tehdä.”

"No onhan se kiva... että sulla on joku sellainen kuin Joel", Andrew vastasi, vaikkei ollutkaan varma oliko Romeon sanat niinkään esitetty kysymykseksi. Ruipelo tuijotteli hetken jonnekin olemattomiin, kunnes kääntyi taas katsomaan rastapään komeoo olemusta. "Mut ei puhuta enää Joelista", tummatukka virnisti ja suukotti toisen poskea. Kamalaa, ketä hän suukottelisi ja ketä vasten hän kiehnäisi kun Romeo palaisi Joelinsa luokse? Hm, tätä aivan liian lyhyttä hetkeä Andrew ei tahtonut tuhlata Joelin miettimiseen, ta varsinkaan siitä puhumiseen. Ja tuon aiheen jauhaminen saattaisi jossakin vaihteessa näyttää Romeolle hennomman pienen mustasukkaisuuden. Sitä ei kumpikaan taatusti tahtoisi.

Romeo ei sanonut mitään Andrewin kysymykseen, toisaalta aika harmillista, mutta itsepä ruipelo oli kieltänyt vastaamisen. Ja vain parempi, ettei hän kuullut vastausta. Ties minkä laiset tunteenpurkaukset siitä olisi syntynyt.. tai mitkä keskustelut.
Ahdistuneisuudesta puhumisen jälkeen Romeo vain ynähti jotakin. Se kuulosti siltä, että nyt Andrew saisi kuulla kunniansa, muta ei se kuitenkaan ihan niin mennyt.
"Vaikee sanoa..", Andrew totesi totuudenmukaisesti siihen pohdintaan, että mitä tämän kanssa tulisi tehdä. Niin, olihan Andrewilla omat toiveensa mutta ne eivät vastanneet rastapään ajatusmaailmaan. Mutta kaiketi se oli totta, että tummatukka tuli aina ajatelleeksi aivan liikaa. Kaikkea. Totta kai hänen piti olla varovainen.
"Jos mulla olis mahdollisuus saada se mitä haluan, totta kai mä tekisin niin kun tahdon", hiljainen ääni myönsi. Se kuitenkin oli ehkä liian suoraan sanottu, Romeo tietäisi mitä hän tarkoitti. Se ehkä saisi vain tilanteesta vaikeemman. Koko heidän tilanteesta, tästä kaikesta. "Hm, mä olen tyytyväinen kyllä omaa elämääni ja mitä mulla on.. haluun vaa että muutki on tyytyväisiä, sitte kaikki on hyvin", hontelo sopersi, painoi päänsä toisen olalle ja suuteli tuon kaulaa.
"Mahdatkohan sä kyllästyä muhun jo huomenna..?", Andrew pohti ääneen, kääntyi Romeon sylissä vastakkain tuon kasvoihin. Jalat kiedottiin selän taakse, kädet kaulan ympärille.
"Mulle tulee ikävä sua", kuiskattiin toisen huulia vasten ja suudeltiin toista. Se oli aika hento, mutta pitkä suudelma. Eiköhän Romeo ilmottaisi milloin Andrewin lässytykset menisi liian pitkälle, liian ahdistavaksi.